maanantai 10. elokuuta 2009

Lapin seikkailut - part one

Tämän kesäinen pidempi pyöräretkeni suuntautui Lappiin ja lopullisena tähtäimenä oli Nordkappin niemi. Tällä kertaa kyseinen takahikiä jäi kuitenkin erinäisten (teko)syiden vuoksi saavuttamatta, mutta aion vielä joskus palata ja tehdä uuden yrityksen tuon pyhiinvaelluspaikan saavuttamiseksi.

Kesäkuun alun Kainuun retken ja siitä seuranneen polven jänteen tulehtumisen vuoksi tämä matka näytti heinäkuussa mahdottamalta, mutta aktiivisen kuntoutuksen avulla sain polveni siihen kuntoon että uskalsin lähteä matkaan Torniosta sunnuntaina 2.8.2009. Seuraavaksi kerron ja muistelen sitä, kuinka matkani eteni, sillä jollain kummallisella tavalla tykkään lueskella näitä omia blogi-kirjoituksiani etenkin talvella kun tiet ovat tukossa lumesta, eikä pyöräilystä tule mitään.


Edit. Varustelista:

Mukanani olleista varusteista kyseltiin kommenteissa ja huomasin, että varusteet ovat tosiaankin jääneet minulta listaamatta. Yritän muistella tähän kamoja joita reissulla mukana raahasin, mutta voi olla että jotain jää pois, sillä paperille tehty check-list on jo hävinnyt ties minne.

Laukut:
-Tankolaukku Bastil 9l (erittäin tukeva kiinnitys ja todella tilava laukku, suosittelen)
- Etulaukut (mallia Biltema, mutta hyvät silti)
- Takalaukut (Myös Biltema, reissussa rähjääntyneet ja menevät kohta vaihtoon)

Majoitus:
- Teltta (yhden hengen tilaihme)
- Makuupussi (comfort-piste +5 eli oli ihan liian ohut Lapin olosuhteisiin)
- Makuualusta (puhallettava Halti, mukana tulevat paikkausvälineet ovat tarpeellisia)
- Olkimatto (kätevä esim. teltan eteismatoksi tai loikoiluun tauoilla)

Ruokailu:
- Trangia (tarpeettomia trangian osia voi jättää kotiin, esim. kahvipannu)
- Sinolia (polttoaineeksi Trangiaan, ei juotavaksi :) )
- Lusikka-veitsi-haarukka (mallia Lightmyfire, pätevä)
- Muovi lautanen
- Muovimuki
- Pastaa + erilaisia pasta-aterioita
- Pikariisiä (aina ei pasta maistu)
- Pikakahvia
- Puurohiutaleita
- Soijarouhetta
- Oliiviöljyä
- Suolaa
- Rusinoita
- Leipää
- Tomaatteja
- Myslipatukoita
- Tiskiharja
- Pieni astiapyyhe
- Juomapullo 0,75l x2
- Vesiastia 5l
- Colaa (päivittäin 0,5l. Urheilujuomaa vatsani ei reissuissa kestä yhtään eli juon vain vettä)

Vaatetus:
- Pyöräilykengät
- Kengät
- Lyhyet pyöräilyhousut x2
- Lyhyt ajopaita x2
- Tuuliliivi (Tosi kätevä)
- Takki (vedenpitävä, mutta hengittävä. Lainasin isältä)
- Housut (eivät olleet vedenpitävät, mikä oli virhe)
- T-paita
- Sukat x4
- Bokserit x2
- Lyhyet pyöräilyhanskat
- Sormikkaat (punaiset tietysti)
- Pipo (itse virkattu)
- Kenkien sadesuojat
- Uimahousut
- Uimakengät (hyvät, ettei uimaan mennessä satuta jalkapohjia laseihin tai teräviin kiviin)
- Pyyhe (kannattaa hankkia joku kevyt retkipyyhe)

Pyörän huoltotarvikkeet yms:
- Ketjuöljy
- Ketjunkatkaisin ja pikaliittimiä ketjuun
- Kuusikoloavaimia
- Jakoavain
- Leatherman- linkkari
- Pumppu, taskukokoa
- Renkaan paikkausvälineet
- Vara sisärengas
- Nippusiteitä
- Teippiä
- Rautalankaa
- Muttereita yms. pientä
- Taskulamppu (pyörän etulamppu)
- Takavalo punainen (olisi ollut tarpeen esim. tunneleissa)

Muuta:
- Kirja (Ilmastonmuutos Nyt - Pasi Toivainen)
- Vihko + kynä
- Rannekello
- Pyöränmittari
- Kypärä
- Ajolasit (kirkkaat + aurinkolasit)
- Tulitikut + sytkäri
- Puhelin
- Kamera ja kaksi sarjaa pattereita
- Lompakko+käteistä+Visa
-Toinen lompakko jossa vanha pankkikortti yms ja vähän käteistä. (tämän voi antaa tarvittaessa ryöstäjille :) )
- Suihkusaippua
- Aurinkovoide
- Hammasharja + tahna
- Puhdistusaine
- Laastareita
- Sideharso + teippi
- Offia
- Kampa
- Kyypakkaus
- Cortison-voidetta
- Tennispallo (hieronta-apuväline)
- Ice-Poweria
- Pieni lukko (tällä saa teltan lukkoon leirintäalueella, jos lähtee tutustumaan paikkakuntaan)
- Puukko
- Kartta (joku vanha tiekartta)

- Pyykinpesujauhe (näyttää hieman epäilyttävältä minigrip-pussissa :) )

- Pyykkinaru
- Vessapaperi, 1rulla


1. Päivä: 2.8.2009 Tornio - Kauvosaarenpää
83.52km AV: 17.43km/h 0€


Näytä suurempi kartta

Päätin lähteä ajamaan kohti Lappia vasta Torniosta koska tiesin, että matka Raahesta Tornioon olisi helvettiä Revonlahden olemattomine pientareineen, Oulun moottoritien kiertämisen ja Kemiä edeltävän järjettömän ruuhkaisen ja kapean tien vuoksi. Aamulla heräsin heti kun kännykkä alkoi piristä, mikä oli sikäli kummallista että yleensä minulla on vähintään kaksi kelloa herättämässä, enkä aina herää sittenkään. Nyt olin kuitenkin heti jalkeilla ja tuttu sähköinen tunne kulki pitkin selkärankaa, tänäänhän piti lähteä pyöräilemään. Pakkasin äkkiä loput tavarat, söin aamiaisen, kävin suihkussa ja aloin soittelemaan vanhemmilleni, että joko he lähtisivät ystävällisesti kuskaamaan minua Tornioon.

Torniossa piti käydä vielä Ikeassa jonne menin oikeastaan vain siksi, että täytyi syödä jotain ja koska olin unohtanut pyyhkeen ja tiskiharjan varusteistani. Ostinkin tyylikkään oranssin pyyhkeen ja surkean näköisen tiskiharjan. Kun tulimme ulos Ikeasta huomasin, että ulkona oli helvetti valloillaan, sillä lämpötila oli +25c kun taas Ikeassa oli ollut ihanan viileää ilmastoinnin vuoksi. Kyseisen ilmastoinnin voisi kylläkin säätää hieman pienemmälle, sillä sain siitä kurkkukivun ja pienemmällä teholla se kuluttaisi myös vähemmän energiaa, kiitos. Lähdin matkaan Salen pihalta Torniojoen länsipuolelta noin kello 17 ja vielä ennen matkaa vanhempani yrittivät ympäripuhua minua, etten lähtisi pyöräilemään puolikuntoisella polvellani. Sanoin kuitenkin käyväni kokeilemassa ja tulevani takaisin linja-autolla mikäli homma ei onnistuisi.

Tästä se lähti, ensimmäisesta risteyksestä ajoin heti väärään suuntaan, palasin takaisin ja otin uusinta-startin. Ensimmäisenä moikkasin pariskuntaa joka joi olutta puistonpenkillä ja katsoi minua kuin marsilaista. Ensimmäinen pysähdyspaikkani ja samalla matkan ensimmäinen nähtävyys oli Kukkolankoski, noin 16km päässä Torniosta. Räpsin joitakin kuvia komeasta koskesta, tankkasin vettä ja rusinoita ja lähdin jatkamaan matkaa.



Kukkolankoski


Kukkolankosken jälkeen ei matkalle sattunut mitään ihmeellisempiä nähtävyyksiä, mutta Torniojokea ja sen takaa ajoittain näkyvää naapurimaata oli tietysti mukava katsella. En tiedä miksi, mutta jostain syystä maisemat näyttivät joen toisella puolella komeammilta. Aloin jo tässä vaiheessa kaipaamaan kotiin jättämääni I-Podia, sillä pelkissä omissa ajatuksissaan ajeleminen oli välillä tylsää. Onneksi kuitenkin päässäni soi musiikki ilman soittimiakin ja tänään eniten soittoaikaa sai Rauli Badding Somerjoen: Laivat, jota taisin jossain kohtaa lauleskellakin.

Ennen Ylitorniota iltani pilasi musta farmarivolvo, joka minut ohittaessaan ruutasi kunnolla lasinpesunestettä päälleni. En ole koskaan aiemmin kokenut mitään vastaavaa käytöstä autoilijoilta ja ihmeissäni yskin keuhkojani puhtaaksi, päästyäni ilmassa leijuvan lasol-pilven ohi. Jos olisin ehtinyt ottaa tuon auton rekisterinumeron ylös, laittaisin auton omistajan nimen ja kiitokset tähän isoilla kirjaimilla. Illan pimetessä saavuin Ylitornioon, joka ei ollut mikään suuren suuri paikka, mutta omaperäinen sillä kylä (eikai se kaupunki ole?) oli rakennettu jännästi mäen rinteeseen. Ylitornion jälkeen pysähdyin seuraavaksi Aavasaksan kohdalla ja täytin ensimmäistä kertaa vesipulloja viiden litran säiliöstä, jota raahasin laukuissani mukana. Huomasin samalla että säiliöstä oli vuotanut noin litran verran vettä, koska se oli laukuissa kallellaan.

Matka jatkui ja ilta pimeni kun katselin tienvarsia löytääkseni hyvän telttapaikan. Toivomuksena oli telttapaikka jokivarresta, jotta peseytyminen onnistuisi. Olin ajatellut vetää reissun minimibudjetilla eli telttailemalla tien varsilla ja hyödyntämällä peseytymisessä vesistöjä. Tien varsia tutkaillessani takaani kuului yhtäkkiä auton tyyttäystä. Kurkistin taakseni ja huomasin, että takaa lähestyi leveä kuljetus. Ajattelin että kyllähän tuo karavaani minun ohitseni mahtuu helposti, mutta kuljetus olikin niin leveä että jouduin väistymään tieltä ojaan pyöräni kanssa. Oli komea näky kun tuo autoletka eteni pitkin mäkistä maastoa varoitusvalojen vilkkuessa pimeässä illassa.



Ilta pimeni, eikä telttapaikkaa vain näkynyt


En sitten löytänyt toiveideni telttapaikkaa, vaan jouduin tyytymään erään mäen päällä olevaan metsikköön. Pystytin teltan, vaihdoin lämpimämpää vaatetusta ja kokkailin pikariisit pavuilla höystettynä. Kello oli jo kohta 12 yöllä, joten pesin hampaat ja kömmin telttaan. Huomasin kuitenkin heti ettei nukkumisesta tulisi mitään, sillä telttani oli liian lähellä tietä ja ohiajavat autot herättivät minut vähän väliä. Noin neljältä yöllä heräsin jälleen kun jostain teltan läheltä juoksi hirvi. Kuulin puiden katkeilemista ja hirven pärskintää kun se rynni ilmeisesti Torniojoen suuntaan. Mietin vielä ennen nukahtamistani, että olisikohan hirvi saattanut juosta telttani ylitse. Loppuyö sujuikin sitten painajaisia nähden.


2. Päivä: Kauvosaarenpää - Äkäsjokisuu (Kolari)
131.39km AV: 16.61km/h 17€


Näytä suurempi kartta

Aamulla teltasta ulos kömpiessä olo oli ihan räjähtänyt ja kunnon aamumasennus nosti päätään. Keiteltyäni puurot ja kahvit olin jo paljon pirteämpi ja kasasin teltan pikavauhtia ja suuntasin tien päälle. Muutaman kilometrin ajamisen jälkeen näin aivan upeita telttapaikkoja Torniojoen rannalla ja kirosin sitä etten ajanut eilen tänne asti. Tien reunukset olivat olleet jo eilen kuin kaatopaikka ja sama näky jatkui tänäänkin. Eräällä P-paikalla keksin, että keräisin pulloja matkalla Pelloon jonne oli vielä noin 40km ja jossa aioin käydä kaupassa. Sainkin haalittua kasaan 1.40€, jolla sain illalla eräästä kyläkaupasta tofutuutin. Olipa mukava syödä ilmaista jäätelöä :)

Pellossa kävin Siwassa (toverikaupassa) ja vietin lounastaukoa puistonpenkillä. Syödessä katselin karttaa ja mietin lähtisinkö Pellosta Ruotsin puolelle ja kiertäisin Pajalan kautta Muonioon. En ollut osannut päättää reittiäni vieläkään kun saavuin rajanylityspaikan risteykseen. Jouduin pysähtymään risteykseen noin 10 minuutiksi, kunnes alitajuisesti päätin jatkaa matkaa Suomen puolella. Jonkin matkaa Pellosta tahkoattuani pysähdyin kyläkauppaan täyttämään vesikanisterin iltaa varten ja ostin "pullorahoillani" jäätelön. Samalla sain kuulla, että helteet jatkuisivat Länsi-Lapissa koko loppuviikon. En oikein tiedä olinko tuosta uutisesta edes kovin innoissani, mieluiten olisin ajanut hieman viileämmässä säässä. Kyläkauppareissun jälkeen tielle palatessani näin ensimmäiset porot jotka näyttivät pelkäävän pyörääni, sillä ne säntäsivät henkensä edestä metsään joka kerta kun huomasivat minut. Autoista nuo sorkkajalat eivät välittäneet yhtään mitään, hulluja eläimiä.



Lounastauko Pellossa


Pellon ja Kolarin välisestä tieosuudesta en muista oikeastaan yhtään mitään, ilmeisesti mitään ihmeellisempiä nähtävyyksiä ei sitten ollut. Kolariin saavuin noin kello 21.00 ja oli aika aloittaa telttapaikan metsästäminen. Ensin ajattelin käydä jossain uimassa, olinhan peseytynyt viimeksi toissapäivänä. Tietysti pystyin pesemään kasvoni yms. mukana olleella vedellä, mutta olisin jo kaivannut kunnon kylpyä. Kolarissa kävin katsastamassa ns. uimarannan, jossa oli noin 10 kännisen teinin lauma, eikä pukukoppeja joten päätin, etten ehkä kuitenkaan ala repäisemään itseäni nakuksi ja kirmaamaan jokeen tuon porukan katsellessa. Lähdin sen sijaan takaisin tien päälle ja jatkoin telttapaikan etsimistä.



Bingo Pellossa, ei tullut käytyä pelaamassa


Kolarissa maasto oli pääosin suota, joten telttapaikan löytäminen oli kiven alla. Lopulta päätin erään mäen päällä noin kello 24, että nyt saa riittää ja lätkäisin teltan 131km ajamisen jälkeen sähkölinjan alle. Keitin pastat trangialla ja painuin nukkumaan. Yöllä heräsin siihen, että tärisin kylmyydestä ja jouduin pukemaan päälleni kaikki mahdolliset vaatteet jotta pystyin nukkumaan makuupussissa, jonka comfort-alue oli +5 astetta. Aamulla ihmettelin, kuinka tyhmä saatoin olla että olin pystyttänyt telttani tällaiseen paikkaan. Yöllä tuo puuttoman mäen päällä sijaitseva telttapaikkani oli todella tuulinen ja telttani oli vielä siten, että ilmanottoaukkojen kautta tuuli pääsi kulkemaan teltan läpi.



Ei näin


3. Päivä: Äkäsjokisuu (Kolari) - Muonio (Harriniva)
59.26km AV: 16.82km/h 40.50€


Näytä suurempi kartta

Aamulla olo oli vieläkin kauheampi kuin edellisenä aamuna. Kurkku kipeänä ja silmät turvonneena keitin kahvit ja söin rieskaa ja muutaman tomaatin, olo oli niin oksettava ettei puuro todellakaan tänään uponnut. Tänään targettina olisi Muonion eteläpuolella sijaitseva Harrinivan leirintäalue, josta toivottavasti saisin itselleni mökin. Olin netistä bongannut, että lerintäalueella olisi saatavilla 20€ hintaisia mökkejä yhdelle hengelle. Lähdin ajamaan kohti Muoniota mökkiyö ja kuuma suihku mielessäni. Matkan edetessä ehdin jo fantasioida hotellihuoneesta, jossa olisi televisio, amme ja runsas aamiainen. Tänään kaipasin todella I-Podiani ja päässä soi Promoen "Sunday morning", hyvä biisi, jonka lyriikoitakin muistin jonkin matkaa :) "It don´t get more babylon than heroin"



I survived, päätä särkee ja vituttaa kylmän yön jälkeen


Vettä kului tänäänkin hurjalla tahdilla, huono juttu oli vain se että vesi alkoi olla lopussa. Olin kuitenkin jo noin 20km päässä Muoniosta, enkä viitsinyt mennä kolkuttelemaan jonkun talon ovea ja ruinaamaan vettä. Vesi loppuikin sitten juuri ennen Harrinivan leirintäaluetta, jonka vastaanotossa kähisin kurkku kuivana ja sain haaveilemani 20€ hintaisen mökin ja pesukoneen avaimen, joka maksoi vain 3 euroa. Käsittämättömän halpaa ja vielä sesonkiaikana. Vertailun vuoksi esim. Turun ruissalon leirintäalueella telttapaikka maksoi viime kesänä 23€ ja täällä sain samalla rahalla tilavan mökin ja pesukoneen käytön. Ilmeisesti kärsin hieman nestehukasta, koska en heti muistanut osoitettani kun täytin matkustajakorttia :) Tämä nauratti myös vastaanoton tyyppiä.



Mökki


Ensimmäiseksi kävin suihkussa, jonka jälkeen laitoin pyykit pyörimään ja suuntasin hotellin ravintolaan syömään. Harrinivassa oli siis hotelliravintola ja leirintäalue samassa yhteydessä. Listalta valitsin Lohensoutaja pizzan, täytteinä kylmäsavulohta, katkarapuja, sieniä ja sipulia. Yleensä syön lähes vegaanisesti, poikkeuksena kalaa noin kerran viikossa ja juustoa vain pizzassa. Pizza oli todella hyvää ja niin suuri, että jouduin ottamaan monta palaa foliossa mukaan mökkini jääkaappiin. Tässä vaiheessa muistin käydä katsastamassa kuinka pyykinpesuni sujuu ja siellähän tuo 20-vuotta vanha pesukone hyppikin jo pitkin seiniä, eli loppulinkous oli jo käynnissä. Ohjelman loppumista odotellessa turisin Helsinkiläisen naisen kanssa muun muassa polvivaivoista.

Illalla istuskelin auringon laskiessa hieman aikaa mökin terassilla ja tutkailin kartasta huomisen reittiä. Sääsket ja mäkäräiset kylläkin ajoivat minut aika äkkiä sisätiloihin. Suoritin noin 45 minuutin pituisen perinteisen venyttelyohjelmani ja painuin nukkumaan. Yön nukuin ensimmäistä kertaa tällä reissulla kertaakaan heräämättä.



Mökin terassi ja erittäin mukava tuoli


4. Päivä: Muonio - Enontekiö
91.47km AV: 16.53km/h 10€


Näytä suurempi kartta


Heräsin noin kello 9 aamulla ja ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa reissun aikana olo tuntui levänneeltä ja mieli iloiselta. Kaivoin jääkaapista eilisen lohensoutaja- pizzan jämät ja raikasta vettä. Oli hieman outoa syödä aamiaiseksi kylmää pizzaa mutta vaihtelu virkistää. Ravinnoitsemisen jälkeen aloin paiskoa tavaroita laukkuihin ja laukut ulos mökistä. Sitten huitaisin mökin siistiksi ja lastasin pyöräni. Otin vielä muutamat kuvat tästä kivasta leirintäalueesta ja suuntasin respan kautta maantielle.

Muonioon oli leirintäalueelta vielä muutama kilometri ja heti ensimmäisillä metreillä tunsin, että tästäkin päivästä tulisi helvetillisen kuuma. Muonion keskustassa pankin seinäin mittari näytti 21 astetta, ilmeisesti varjossa. Muoniossa kävin kaupassa ostamassa evästä, eli banaania, myslipatukoita, leipää, tomaattia ja päivittäisen vatsalääkkeen eli 0,5l kokiksen :) Kauppareissun jälkeen katselin hieman keskustaa (ehkä 5min) ja käväisin huoltoasemalla aamukahvilla. Tämän jälkeen olinkin täysin valmistautunut tien päälle.



Muoniossa ilahdutti tunturin laelle pystytetyt tuulivoimalat, Hyvä Muonio! (Myöhemmin sain vielä tietää että käyttämäni Ekosähkö tuotetaan osin Muonion tuulivoimaloilla)


Tänään tarkoituksena oli ehtiä Enontekiölle, mikäli päättäisin vielä tavoitella Nordkappia, tai Kaaresuvantoon jos aikoisin päättää retkeni Kilpisjärvelle. Kilpisjärvelle ajaminen oli tullut mieleeni kun polveni oli taas alkanut oirehtia, enkä ollut enää niin varma, olisiko järkevää ajaa sitä taas tulehduksiin. Saavuin risteykseen josta tie kääntyi Enontekiölle ja niin käännyin minäkin. Olin päättänyt että ajan ainakin Enontekiölle, josta pääsisin linja-autolla takaisin Ouluun päin, mikäli polvi prakaisi täydellisesti. Työnsin polvikivut taka-alalle ja aloin nauttia maisemista, jotka alkoivat parantua kun lähestyin Enontekiötä. Ensimmäistä kertaa näin kunnolla tuntureita ja pääsin ottamaan reissun tähän astiset huippunopeudet (50,1km/h) eräässä pitkässä alamäessä ennen Enontekiötä. Viittäkymppiä lasketteleminen on aika pelottavaa kun pyörässä on kiinni etu- ja takalaukut, sekä täysi tankolaukku. Oikea laskuasento ja pyörän vakaana pitäminen on tärkeää, ettei tapahdu mitään ikävää. Hullua hommaa mutta aina yhtä kivaa :)



Tällä kamelilla viittäkymppiä




Ensimmäiset kunnon näkymät tuntureista


Ajelin ajatuksissani ja naureskelin poroille jotka eivät taaskaan välittäneet autoista hittoakaan, mutta meikäläisen nähdessään juoksivat henkensä edestä metsään. Yhtäkkiä näin jo Ounasjärven oikealla puolellani ja tiesin että tulisin kohta Enontekiölle. Koska kello ei ollut vielä paljoakaan, ajattelin ajella Enontekiön keskustaan ja katsella telttapaikkaa myöhemmin. Reissun aikana pyrin sijoittamaan telttapaikan aina lähelle jotain paikkaa, josta saisin aamulla täydennettyä vesikanisterin päivää varten. Ajoin siis Enontekiön keskustaan, joka oli kivan pieni ja täynnä turisteja. Enontekiön kirkko oli mielestäni aivan loistava, sillä se muistutti aivan moskeijaa.



Enontekiön moskeija, insallah


Hetken aikaa suunnittelin jo käyttäväni taas leirintäalueen palveluita, kun taivaalle ilmaantui jostain synkähköjä pilvejä. Päätin kuitenkin olla eräjorma ja etsin telttapaikkaa noin tunnin ajan ajamalla Ounasjärven viertä edestakaisin. Telttapaikkaa järven rannalta oli lähes mahdotonta löytää, koska rannat olivat täynnä mökkejä. Yhtäkkiä bongasin kuitenkin upean niemen kärjen ja kurvasin tieltä metsään. Sipaisin äkkiä kunnon annokset OFFia iholle, koska hyttyset olivat heti vampyyreina kimpussa. Tämän jälkeen kävin tekemässä tiedustelureissun niemelle ja huomasin, että se oli jokin yleinen kalastuspaikka. Päätin että pieni telttani tuskin häiritsee ketään tuossa paikassa ja aloin kantaa kamojani niemelle sen ja maantien välissä sijaitsevan pienen suon yli. Suo oli suhteellisen kuiva ja tavaroiden kuskaamisen ohella ehdin maistella juuri kypsyneitä hilloja. Olin myös ääliö ja kannoin pyöränikin niemelle. Tuskimpa sitä kukaan olisi varastanut, jos olisin piilottanut sen lukittuna tien vierelle.



Ilmeisesti poron leukaluu? telttapaikkani vieressä


Sain teltan pystyyn ja kävin uimassa kylmässä vedessä. Vesi oli niin puhdasta, että pesin myös ajopaitani ja aloin sitten kokkailla tonnikala-pastaa illalliseksi. Pasta suorastaan hyppäsi lautaselta suuhuni ja viimeistelin juhlaillalliseni kahvilla ja kaurakekseillä. Kun istuin teltan vierestä löytyneellä lankun pätkällä järven rannalla ja katselin auringon laskua tuntureiden taakse, tunsin olevani ainakin jonkin verran onnellinen. Teltassa luin vielä hetkisen mukanani ollutta
"Pasi Toivaisen - Ilmastonmuutos Nyt"- kirjaa ja nukahdin miettien, mitä tällaisille puhtaille järville tapahtuisi seuraavan vuosisadan aikana.



Paradise


5. Päivä: Enontekiö - Kautokeino
79.56km AV: 16.54km/h n.20€



Näytä suurempi kartta


Aamulla herätessäni muistin hämärästi että olin herännyt yöllä, kun telttaan oli ropissut kunnon sadekuuro ja siirtänyt kuivumassa olleet ajopaitani teltan "välikatolle" sateen suojaan. Yöllä vettä olikin tullut kunnolla ja jouduin kuivattelemaan telttaa ja vieläkin märkiä järvessä pesemiäni paitoja ennen liikkeelle lähtöä. Kokkailin myös aamiaisen ja huollin sääskien, mäkäräisten ja paarmojen puremiani puhdistusaineella, kortisoni-voiteella ja särkylääkkeillä. Olin hieman huolissani yhdestä paarman puremasta pohkeessa, sillä se näytti aika tulehtuneelta.


Ennen lähtöä jouduin tietysti kantamaan kaikki tavarat tien varteen suon yli ja levähdin ensimmäisen kerran jo ennen pyöräilemistä, sillä öisen sateen vuoksi vettynyt suo oli etenkin pyörää kantaessa käynyt urheilusta. Pääsin vesiryyppyjen jälkeen liikkeelle ja pyöräilin taas Enontekiön keskustaan ja painuin kauppaan. Ostin peruseväät matkalle ja joitakin pasta-aterioita Norjaan vietäviksi. Kaupustelun jälkeen nautiskelin aamukahvit huoltoasemalla ennenkuin suuntasin hikoilemaan tien päälle. Kahvia ryystäessä ajattelin, että päiväthän alkavat sujua jo rutiinilla kauppareissuineen, aamukahveineen ja veden ruinauksineen. Kahvitellessa postitin kortin siskon tytölle ja lähtiessä muistin ostaa vielä Sinolia trangiaan, sillä polttoaine-pullo oli jo eilen illalla ollut melkein lopussa.



Näin sitä pyykkiä kuivataan, kuorman päällä koko päivän


Tien päällä huomasin taas, ettei ilmasto ollut muuttunut kuin kuumemmaksi ja aurinkorasva oli taas tarpeen. Koko reissun ajan tuntui, että aurinko poltti Lapissa todella kuumasti ja 20 prosenttinen aurinkorasva oli melkeinpä liian heikkoa. Koska en ollut aamulla keitellyt puuroa, pysähdyin lounastamaan jo tunnin ajon jälkeen. Vetäisin salaatin ja banaanin sekä soittelin kotiinpäin, että kohta mennäänkin sitten ulkomailla asti. Lähestyessäni Norjan rajaa päälle tuli pieni sadekuuro ja pysähdyin vetäisemään takin ja kenkien sadesuojat päälle. Sateelta suojautuessani huomasin myös, että Sinoli- pulloa ei näköjään oltu suunniteltu säilytettäväksi kyljellään, sillä noin desin verran siitä oli valunut reppuuni ja imeytynyt sinne kivasti. Onneksi mitään varusteita ei ollut ehtinyt pahemmin kastua ja siirsinkin Sinolin Trangian omaan ja varmasti vuotamattomaan polttoainepulloon. Mietin, miksi vit*ssa Sinol- pullo on vuotava, sillä samallahan se päästää sisäänsä myös ilmaa ja polttoaine menettää tehoaan. En keksinyt asiaan vastausta.

Lähestyessäni Norjan rajaa sade taukosi ja aurinko alkoi porottaa jälleen. Jouduin taas pysähtymään ja riisumaan äsken pukemani takin ja kengänsuojat. Ajattelin, että tästä lähtien en välitä pienistä kuuroista vaan ajelen ilman sadevarusteita. Lähtiessäni jatkamaan matkaa SE tapahtui taas! Sain nimittäin taas päälleni lasinpesunesteet, tällä kertaa mulkero oli Norjan rekisterissä olevalla punaisella pikkuautolla ajava älykääpiö. Jälleen tie oli suora, eikä muuta liikennettä ollut ja lisäksi huomasin kuskin katsovan taustapeiliin samalla kun lasinpesunestettä suihkusi päälleni. Kuski myös varmasti näki käsimerkkini, mutta tuskin kuuli kun huusin kurkku suorana kaikki tietämäni kirosanat. Rauhoituttuani pysähdyin ja haistoin selvästi käsivarsiltani kivan Lasolin tuoksun, auringossa seistessä se myös hieman kirvelsi. Olin niin kypsynyt tuohon lasinpesunesteen ruutaamiseen, että ajattelin rajalla kysyä pysähtyvätkö Suomeen menevät linja-autot siinä. Ajeltuani vielä muutaman kilometrin sain taistelutahtoni takaisin ja päätin, että tästä lähtien en välitä paskamaisista autoilijoista vaan ajan menemään vaikka päälle heiteltäisiin puukkoja. Lisäksi aioin tutkailla näkyisikö tuota em. punaista pikkuautoa, jotta voisin käydä kiittämässä sen kuskia ilmaisesta pesusta.



Norjan ja Suomen rajalinjaa


Norjan ja Suomen rajalla ei yllätyksekseni ollutkaan mitään, paitsi tietysti tulli. Matkani jatkui siis hitaasti mutta varmasti kohti Kautokeinoa. Matkan hidastuminen johtui siitä, että maisema muuttui koko ajan puuttomaksi ja vastatuuli alkoi yltyä. Eräällä levähdystauolla huomasin, etten ollut tänään jutellut kuin yhden ainoan ihmisen kanssa kahvitellessani Enontekiöllä. Olin tiennyt että pyöräily Lapissa voisi olla yksinäistä, mutta entistä erakommaksi minut teki se, että telttailin joitakin öitä metsissä ja järvien äärellä. Aloin näiden pohdintojeni jälkeen arvostaa entistä enemmän leirintäalueita, joiden keittiöissä ja telttojen sekamelskassa on niin helppo saada sosiaalisia kontakteja. Leirintäalueet ovat yhteisöllisyyden keitaita!



Lonely rider


Mietin kaikkea ja vähän muutakin ajaessani kohti pimenevää iltaa ja Kautokeinoa. Ennen Kautokeinoa päätin, että nyt riitti tältä päivältä ja ajoin ulos tieltä kun näin hiemankaan kelvollisen telttapaikan. Oikeasti ajoin tieltä ulos niin vauhdilla, että meinasin kaatua pahemminkin. Löysin kivan kallellaan olevan telttapaikan pienen järven rannalta. Aloitin taas iltarutiinit: teltta, peseytyminen, kokkaus & levyttely. Aloin jo olla ihan kypsänä yksinäisiin päiviin pyörän selässä ja aina samoihin iltarutiineihin. Toisaalta karttaa katsellessa mieli kohosi, kun huomasi kuinka hitonmoisen matkan olin jo tähän mennessä tahkonnut. Niin, tahkoamiseksi tämä reissu oli mennyt jo aikapäivät sitten. Pyörämatkailijoitahan on yleensä kahdenlaisia: 1. sellaisia, jotka etenevät hitaasti ja viettävät aikaa matkalle sattuvilla paikkakunnilla sekä 2. sellaisia, joilla on matkallaan päämäärä, jota kohti ajetaan välillä iltaan asti ja yön ylikin. Myönnän, että suistuin taas tällä reisullani tuohon kakkosluokkaan ja polvin päättömästi kohti Nordkappia.



Tämän iltaisesta telttapaikasta en pystynyt ottamaan kuvia hyttysten suuren määrän vuoksi, mutta tässä sen sijaan kuva tulehtuneesta paarman puremastani. Enjoy :)


Illalla en tehnyt oikeastaan mitään, vaan istuin teltassa koska ulkona oli aivan sairaasti hyttysiä. Luin Toivaisen kirjaa, joka on oikeasti aivan järjettömän hyvä ja on muuttanut käsitystäni ilmastonmuutoksesta. Lukiessani vedin huomaamatta pussillisen lakua. Yleensä en syö kauheasti sokeria, mutta pyöräreissuilla voi huoletta kiskoa kokista ja karkkia. Loppuillasta kokeilin hieroa kipeän polveni itb-jännettä tennispallolla jota olin kuskannut tavaroissani. Löysinkin reiden sivulta todella kivuliaita kohtia ja sain jännettä vähän pehmitettyä. Sipaisin siihen vielä Ice-Powerit yöksi ja toivoin että yön aikana polvesta tulisi kuin uusi. Nukahdin miettien olikohan se kello Norjassa tunnin jäljessä Suomen aikaa vai ei?


6. Päivä: Kautokeino - Alta 150.16km AV: 17.68km/h n. 15€



Näytä suurempi kartta


Aamu lähti käyntiin todella tahmeasti. Pää oli heti kipeä ja sääkin oli sateisen pilvinen. Keittelin puurot ja aloin paketoimaan tavaroita kasaan jotta pääsisin nopeasti tien päälle. Tavaroiden kasaamista vaikeuttivat hyttyset joita oli telttani liepeillä vieläkin järjettömästi. Yleensä hyttysiä oli ollut vähemmän juuri aamuisin mutta nyt minkäänlaista populaation pienentymistä ei ollut havaittavissa. Sain taisteltua itseni tielle läpi hitonmoisten pusikoiden ja kiihdyttäessäni karavaanini vauhtiin sain huitoa vielä muutamia paarmoja irti jaloistani. Todellinen hyttysten paratiisi tämä Kautokeino, huh huh.

Muutaman kilometrin päästä näinkin jo Kautokeinon keskustan joka sijaitsi komean laakson pohjalla. Pysähdyin valokuvaamaan vähän väliä ja päätin käydä täyttämässä vesikanisterini Essolla. Ehdin asemalle astuessani tajuta, että ai niin nythän ollaan Norjassa joten ilmeisesti puhutaan siis ruotsia? Osasin kahvin ja kokiksen ostamisen lisäksi pyytää vettä ruotsiksi, mutta kun myyjä kysyi paksulla norjan murteella jotain mistä en saanut mitään selvää, vaihtui asiointikieli kätevästi englanniksi. Myyjä olikin kysynyt, mistäpäin Suomea olen kotoisin. Ilmeisesti Suomalaisuuteni oli niin päällenäkyvää :) Hetken siinä juteltiin matkastani ja tulevasta reitistä englanniksi kunnes kassalle tuli muitakin asiakkaita ja älysin poistua ulos. Kahvitellessa ajattelin mongertaa tästä eteenpäin vain englantia.



Kautokeino


Huoltoasemalta lähtiessäni moikkasin ulkomaalaista pyöräretkeilijää joka ei ilmeisesti halunnut minusta seuraa kun lähti karkuun hurjaa vauhtia jyrkkään ylämäkeen. Ihme erakkoja nuo pyöräilijät, ajattelin ja jatkoin sitten matkaani yksin. Taitettuani matkaa muutaman kymmenen kilometriä huomasin, että olin saanut polveni eilisellä tennispallo-käsittelyllä aivan loistavaan kuntoon, sillä siihen ei sattunut pitkästä aikaa lainkaan. Tilalle oli kuitenkin tullut pääkipu, jonka huomasin johtuvan tulehtuneesta paarmanpuremasta jota jouduin lääkitsemään eräällä pysähdykselläni. Otin myös kunnon annoksen (2x500mg) panadolia, jotta tulehdus häipyisi. Jonkin matkaa Kautokeinosta ajettuani pääsin testaamaan matkan tähän saakka rankinta nousua. Nousu oli vain noin 2.5km pitkä mutta todella jyrkkä (prosenttikylttiä en kuitenkaan huomannut). Kiivetessä tuota seinää ylös hiki lensi ja päätä kivisti mutta pääsin kuin pääsinkin nousun päälle jossa pysähdyin lepäämään. Katsellessani tulosuuntaan huomasin, että äskeisen nousun olisi myös voinut kiertää joen vartta pitkin ja tie olisi liittynyt myöhemmin takaisin tielle jossa nyt olin.



Joku pieni kylä Kautokeino- joen laaksossa


Taival kohti Altaa oli todella erämaata, eikä haaveilemaani huoltoasemaa pullakahveineen näkynyt missään. Maasto alkoi olla todella mäkistä ja yhtäkkiä noin 40-50km ennen Altaa tie sukelsi aivan upeaan kanjoniin jonka pohjalla joki virtasi kohti jäämerta ja Altaa. Ihastelin molemmin puolin kohoavia vuoren seinämiä ja yritin turhaan tallentaa niiden upeaa korkeutta kameran kortille. Ajoin eteenpäin pääni pyöriessä, jotta näkisin varmasti kaiken näistä vuoren seinämistä. Kohta eteen tuli kyltti jossa kerrottiin, että tie laskisi pahimmillaan 8% seuraavan kuuden kilometrin matkalla. Olin aivan täpinöissäni, repäsin tuuliliivin kiinni ja otin kunnon vauhdit laskun alkaessa. Tuo lasku oli jotain aivan mieletöntä, tie mutkitteli pitkin vuorenseinämää kanjonissa ja pudottelin laskua parhaimmillaan 55km/h. Pahimmissa paikoissa oli pakko jarruttaa ennen mutkaa koska ajoittain mutkissa tuli vastaan kuorma-autojakin. Laskettelin menemään ja täytyy sanoa, että tuo kuusi kilometriä meni kyllä liian nopeasti. Laskun loppupuolella vastaan tuli muutamia maantiepyöräilijöitä jotka morjenstivat suupielet korvissa. Ajattelin kadehtien millaiset treenimaastot kyseisillä kavereilla täällä on. Kelpaisi tuollaisia nousuja tanssahdella ylös kevyellä maantiefillarilla.



Grand Canyon, no melkein


Päivä oli ehtinyt jo iltaan ennenkuin saavuin Altaan. Kurkku oli lukuisista alamäistä johtuen rutikuiva ja mieli teki jo leirintäalueelle ja kuumaan suihkuun. Kartasta tutkailin, että ennen Altaa olisi jopa kolme leirintäaluetta, mutta ne olivat jo tupaten täynnä kun saavuin paikalle. Jatkoin siis kohti Altan keskustaa jonka laitamilla pysähdyin tutkailemaan karttaa. Karttaa lukiessa ohi ajoi auto jonka ikkunasta joku känninen teini huusi minulle jotain törkeää, en kyllä ihan tarkalleen ymmärtänyt mikä viestin sisältö mahtoi olla. Kiersin Altan keskustaan rannan kautta ja näin ensimmäistä kertaa Jäämeren, tai paremminkin Alta-vuonon. Vuonon reunamilla olevilla huipuilla näkyi vielä jonkin verran lunta ja tajusin, että nyt ollaan ihan oikeasti pohjoisessa. Kuvia en harmikseni pystynyt ottamaan koska ilta oli jo niin pimentynyt. Keskustasta suuntasin kohti seuraavaa leirintäaluetta ja meinasin ajaa kolarin yhdessä jyrkässä alamäessä kun kolmion takaa eteeni ajoi auto joka vieläpä pysähtyi keskelle pyörätietä. Vetäisin paniikissa etu- ja takajarrut kiinni ja sain perän irtoamaan hetkeksi asfaltista, mutta pysyin kuitenkin pystyssä ja väistin juuri ja juuri auton takakulman. Nostin säikähtäneelle kuskille kättä anteeksipyytävästi, sillä laskettelin tuossa kohdin ehkä hieman ylinopeutta :)

Pääsin leirintäalueelle joka oli täynnä kännisiä Norjalaisia, olihan perjantai-ilta. Pystytin teltan, kävin suihkussa ja kokkailin pastat. Trangian ääressä istuessani tajusin, että kello oli jo yksi yöllä ja olin aivan uuvuksissa päivän ajamisesta. Syötyäni istuin vielä teltan edessä katsellen kun Norjalaiset hoippuivat mökkeihinsä ja asuntoautoihinsa ja päätin, että tähän päättyy reissuni. Herättyäni aioin tarkistaa linja-auton lähtöajan ja raahautua takaisin Altan keskustaan ja matkata takaisin Ouluun. Näinen ajatuksineni painuin nukkumaan tietämättömänä siitä, millaisen kokemuksen huominen toisi tullessaan :)


7. Päivä: Alta - Lakselv 172.72km AV: 16.32km/h n. 10€ + bussilippu 60€



Näytä suurempi kartta


Heräsin ulkoa kuuluviin ääniin ja tajusin pikkuhiljaa, että olin teltassa leirintäalueella Norjan Altassa. Olo oli ihan hirveä, sillä olin palellut koko yön ja keskellä yötä olin urheilukerraston lisäksi repinyt päälleni takin ja pitkät pyöräilyhousut. Kirosin taas itseäni siitä, että otin mukaan vain +5 asteen makuupussin. Olisin aivan ehdottomasti tarvinnut talvipussin, jossa yöt olisi ehkäpä pystynyt nukkumaan heräämättä kymmentä kertaa kylmyyteen. Ulostauduin teltasta ja aloin keittelemään puuroa trangialla. Muut telttailijat olivat jo pakkailemassa telttojaan ja katsoivat ihmeissään kun sytyttelin trangiaan tulet tukka pystyssä. Itseasiassa en tiennyt moneltako leirintäalueelta pitäisi poistua, enkä kyllä sitäkään paljonko kello mahtoi olla juuri nyt. Puuron keittämisen aikana soitin siskolleni ja pyysin katsomaan milloin Altasta lähtisi seuraava linja-auto kohti Suomea. Siskoni tsekkasi netistä, että bussi oli lähtenyt 7.50 aamulla. Samalla sain kuulla, että yhteys Altasta oli voimassa 8.8 asti, eli pari tuntia sitten lähtenyt linja-auto oli kesän viimeinen. Olin tyrmistynyt ja kävelin telttani edessä puhelin korvalla kiroillen ja aiheutin pahennusta vieressä telttailleen lapsiperheen silmissä.



Jäämeren rantaa


Lopetettuani puhelun päätin syödä ihan ensimmäisenä puuron ja miettiä mitä hittoa nyt tekisin, sillä olin jo henkisesti valmistautunut ajamaan tänään vain Altan linja-autoasemalle ja istumaan bussissa. Syötyäni otin kartan esiin ja aloin miettimään vaihtoehtoja. Tässä vaiheessa olin jo hylännyt Nordkappin valloittamisen kokonaan sillä tajusin, että sinne ajaminen tarkoittaisi vielä ainakin muutamaa telttayötä joihin en todellakaan viime yön palelemisen jälkeen ollut valmis. Puhelimen ja kartan avulla sain selville, että lähin seuraava Suomen linja-autojen pysähdyspaikka olisi Lakselv, jonne olisi Altasta noin 170 kilometriä ja josta bussi lähtisi aamulla 8 aikaan. Päätin, että ajan sinne vaikka läpi yön ja lähdin täydentämään ruokavarastoa Altan keskustan liepeillä näkemästäni Coopista.



Sihtasin kuvaa lumisista vuorista kun ohi ajoi upea Citroén! Sattumalta otin reissun ehkäpä parhaimman kuvan


Ostettuani banaanit, suolapähkinät ja kokikset olin valmis tien päälle vaikka henkisesti tilanne oli todella raskas, sillä olin jo ikäänkuin päättänyt reissuni viime yönä istuessani pimeällä leirintäalueella telttani edessä. Altasta lähteminen oli todella tuskaista, eikä pyöräileminen enää ollut lainkaan mukavaa. Hieman Altan taajaman ulkopuolella vastaan tuli kyltti joka ilmoitti, että tästä alkaisi sitten 7% nousu jota kestäisi seuraavat 5km, olkaa hyvä! Aloin sitkuttamaan nousua ylös hampaat irvessä ja tehtävä tuntui ihan mahdottamalta. Mietin koko ajan vain sitä, että laukuissani on tällä hetkellä yhteensä 7 litraa vettä eli toisin sanoen 7 kiloa lisäpainoa, enkä tulisi ikinä pääsemään tämän mäen päälle. Noin puolivälissä vastaan lasketteli joulupukin näköinen ukko vanhalla maantiefillarilla ja heilautti kättä ja huusi perään "komm igen"- kannustukset. Kiipeäminen jatkui ja jatkui ja keuhkoissa poltti ja hiki valui silmiin. Pääsin kuin pääsinkin mäen päälle, enkä edes pysähtynyt vaan laitoin tuuliliivin kiinni sillä edessä näytti olevan laskuja, enkä halunnut paleltua niissä läpimärkänä. Kohta seutu muuttuikin aivan kummalliseksi, sillä olin saapunut jonkinlaiselle ylänköalueelle. Erään kylän kohdalla kyltti ilmoittikin, että kyseinen paikka oli 385m övre havet eli merenpinnan yläpuolella. Mietin ajaessani, että lähdin äsken Altasta jäämeren rannalta ja nyt olen kivunnut jo melkein 400 metriä sen yläpuolelle. Ei noita metrejä täysin ymmärrä kun niitä mielessä pyörittelee, mutta kyllä tuon 385 nousumetrin kipuaminen tuntui ainakin pyörän selässä täydeltä helvetiltä!



Ylängöillä


En ehtinyt ajaa ylänköalueilla pitkäänkään kun matkaani alkoi hidastaan kova vastatuuli. Lisäksi ilma muuttui sumuiseksi ja kohta taivaalta alkoikin tulla ihan kunnolla vettä. Pysähdyin ja kiskoin takin, pitkät housut ja kenkien sadesuojat päälle ja jatkoin tuskallista taivalta. Tähän loppuvat myös reissun valokuvat, sillä kuvaaminen oli mahdotonta sumun ja vesisateen vuoksi. Noin 90 kilometrin ajamisen jälkeen tulin Hammerfestin risteykseen ja josta jatkoin kohti Lakselvia. Risteyksen tienoilla oli joku mökkikylä ja houkuttelevan näköinen hotelli, johon minulla tosin ei olisi ollut varaa. Jatkoin kohti Lakselvia ja jouduin taas tahkoamaan pitkän nousun. Nousun jälkeen tulin taas ylängöille ja näinkin övre havet- kyltin mutta en muista sen ilmoittamia metrimääriä. Tässä vaiheessa olin ihan loppu, tai pikemminkin sokeritasoni olivat lähes nollissa. Muistan, että tässä vaiheessa ajattelin, etten ehkä selviäisi tänään Lakselviin asti ja mietin teltan pystyttämistä, mutta puuton ja kivinen maasto ei houkutellut yrittämään telttailua. Tajusin, että olisi täytynyt syödä ennenkuin sade alkoi ja aioinkin täräyttää trangiaan tulet heti kun sade hellittäisi. Kohta sade hieman laantuikin ja käänsin pyörän jänkhälle, otin trangian esiin ja laitoin sen lämpenemään. Odotellessa kaivoin laukuista kuivia vaatteita, riisuin märät paidat ja kuivailin itseäni pyyhkeellä. Olin varmasti "hieman" outo näky puolialastomana keskellä autiota ylänköä kuivailemassa itseäni kirkkaan oranssilla pyyhkeellä ja monet autot hidastivatkin kohdallani ja tuijottivat minua kuin ääliötä, joka kyllä olinkin.

Sain sienipasta-aterian keiteltyä ja nakkasin sekaan kunnolla soijarouhetta. Ahmin safkaa kuin bulimikko ja muutaman kerran tuntuikin, että ateria ei pysyisi sisälläkään. Lisäksi palelin aivan hervottomasti vaikka olin juuri vaihtanut kuivat vaatteet päälleni. Lämpötila oli laskenut aika paljon ja koko maisema oli vieläkin aivan sumuisa. Syötyäni tajusin, että matkaa täytyisi jatkaa heti, etten nukahtaisi istualleni kun sokeritaso syömisen jälkeen pomppaisi kattoon. Pakkasinkin tavarat ja könysin takaisin tielle. Kello oli jo noin yksi yöllä, eikä muuta liikennettä juuri näkynyt. Ajoin noin tunnin ennenkuin sain kroppani lämpimäksi. Ilmeisesti kaikki veri oli syömisen vuoksi pakkautunut keskikehoon ja siksi jalkojani ja käsiäni oli alkanut palella hulluna pysähtyessäni. Kohta koin kuitenkin pelastuksen kun aivan yllättäen tie alkoi laskea kohti jokisuuta ja ilmakin tuntui lämpenevän aivan selvästi. Kartasta huomasin, että minun täytyi olla lähestymässä Porsangin vuonoa. Lasketellessani kovaa vauhtia kohti merenrantaa silmistäni valuivat kyyneleet, enkä tiedä johtuivatko ne tuulesta vai helpotuksesta.

Kohta tulinkin risteykseen josta tie olisi kääntynyt kohti Nordkappia, mutta päätin että ei kiitos tällä kertaa ja käännyin kohti Lakselvia, jonne oli vielä noin 50 km. Tie kiersi Porsangin vuonon reunamaa ja ennen tien kääntymistä kohti etelää pysähdyin vielä kerran katselemaan Jäämerta ja lupasin itselleni, että palaisin vielä joskus ja ajaisin Nordkappin niemen kärkeen asti. Tästä eteenpäin taival oli reissun helpointa, sillä Jäämereltä selkään puhalsi navakka myötätuuli. Lisäksi tie laski lähes kokoajan ja mäet olivat todella vähissä. Huomasin, että ehtisin helposti Lakselviin aamuksi ja pysähtelinkin usein, jottei bussin odottamisesta tulisi liian pitkää. Matkalla Lakselviin näin paljon lampaita, jotka siis vaeltavat Norjassa metsissä ja pitkin teitä, sekä kaksi kettua jotka seikkailivat keskellä tietä eräässä kovavauhtisessa laskussa.

Lakselvin valojen näkyessä vuonon pohjalla pysähdyin tien viereen ja vaihdoin päälleni taas kerran kuivempaa kampetta. Siinä stripatessani ohi ajoi poliisiauto joka hidasti kohdallani mutta jatkoi kuitenkin matkaansa. Lakselvin keskustaan saavuin noin kello 3.30 yöllä Norjan aikaa. Keskustassa oli paljon nuorisoa ja muistin, että tänään oli lauantai-ilta ja olin saapunut paikalle juuri baarien sulkemisaikaan. Koska en ollut varma mistä Eskelisen autot lähtisivät, pääti käydä varmistamassa asian taksiasemalta jonka näin olevan auki. Kaarsin aseman pihaan ja kyselin asiaa autollaan lähdössä olevalta taksikuskilta. Kuski ei ollut kuullutkaan, että paikkakunnalta lähtisi linja-autoja Suomeen ja kyselikin minulta silmät pyöreänä, että "are u sure that u are seeking a buss to finland at this time of night, from here Lakselv?" Vakuutin, että juuri näin ja tyttö haki sisältä kollegansa joka tiesi kertoa, että Eskelinen starttaa yleensä Statoilin pihalta.

Ajelin sitten Statoilin pihaan odottelemaan ja seuraamaan Norjalaisen nuorison lauantai yön viettoa. Meininki oli aika samannäköistä kuin Suomessakin viikonloppuiltaisin, paitsi etten nähnyt yhtäkään tappelua tai riitaa. Olisivatkohan Norjalaiset siis Suomalaisia leppoisempia kännissäkin? Odottelin bussia aamuun asti ja välillä taisin torkahtaakin makuupussiini penkillä maatessani. Aamulla kahdeksalta Norjan aikaan kyyti sitten saapuikin ja marssin auton luo kyselemään, josko pyörälle löytyisi tilaa ruumasta. Kuski avasi oven ja selitti naama peruslukemilla, ettei pyöräni mahtuisi millään kyytiin, vaan joutuisin ajamaan Suomeen saakka. Väsyneenä ja säikähtäneenä kiihdyin ja aloin tivata, että mitä rahtia bussissa muka on näin sunnuntaina, ettei pyöräni muka tavaratilaan mahtuisi? Kohta kuski paljastikin, että tavaratilahan on täysin tyhjä ja että äskeinen oli ollut pelkkää huulenheittoa. Vitsi olikin uponnut minuun täysin ja kirosin ukon kieroontunutta huumorintajua. Bussin lähtiessä nukahdin varmaankin heti ja heräsin ensimmäisen kerran muistaakseni Inarissa. Ivalossa kahvipysähdyksellä muistelin jo yön palelemistani ja mietin pitäisikö jo heti ensi kesänä palata jäämeren rannoille ja yrittää päästä loppuun, eli Nordkappiin saakka.


Loppusanat:

Olin varustautunut reissulleni hyvin ja huonosti. Kunto oli kesän maantielenkkien jälkeen huipussaan, mutta varusteet kuten teltta tai vaatetus osoittautuivat sateessa ja yllättävän kylmissä oloissa täysin riittämättömiksi. Lisäksi budjettini oli riittämätön n. 160e. En kuitenkaan tunne, että olisin mitenkään epäonnistunut, vaikka tavoitteena olikin valloittaa Nordkapp. Reissu oli mielestäni todella huippu, mahtavine nähtävyyksineen ja vaikeine hetkineen joista selviydyin. Matkalla tunsin itseni välillä todella erakoksi koska olin yöt usein järvien rannoilla pusikoissa, mutta samalla pystyin olemaan itsekseni ja pohtimaan asioita jotka sillä hetkellä vaivasivat mieltäni. Samalla latauduin henkisesti syksyllä minua odottavaan elämänmuutokseen.

Kotiin palattuani olin jo päättänyt, että palaan vielä joskus Lappiin pyöräilemään, ehkä jo ensi kesänä ja ajan Nordkappin niemen loppuun asti. Lopuksi täytyy vielä sanoa, että tämän oman Lapin kokemukseni jälkeen arvostan huomattavasti enemmän niitä tyyppejä jotka ovat pyörällä Nordkappin saavuttaneet. Pyöräileminen Lapin erämaissa on aivan omanlaisensa juttu. Jos et usko, käy kokeilemassa niinkuin minä kävin :)




5 kommenttia:

Shiraz kirjoitti...

Hienoa tarinointia! Kiitos kovasti! Näitä retkijuttuja on aina mukava lueskella.

jpakkas kirjoitti...

Mukavaa luettavaa! Tuli vähän dejavuu-olo, itse vetelin viime kesänä junalla Kemiin ja sieltä Tornio-Rovaniemi-Kemijärvi-Posio-Kuusamo-Kuhmo-Lieksa-Ilomantsi-Punkaharju-Lpr-Hamina-Vantaa. Kärryn kanssa. Eli seuraava tavoite ehkä itselläkin Jäämeri. Olin vain sen verran nössö että suurin osa majutuksista leirintäalueilla tms mökissä. Minkälaisia varusteita sulla oli mainittujen lisäksi?
Ketjut kireänä
-J-

Unknown kirjoitti...

Hieno lukea reitistä,jonka varrelta minäkin lomaltani juuri palasin.Kun mainitsit Enontekiön->se on paljon laajempi kuin pelkkä Hetta :)Joo ,tiedän että Palojoensuulta kääntyessä lukee Enontekiö.Toki Karesuvanto ja Kilpisjärvikin kuuluvat k.o kuntaan.

KiMi kirjoitti...

Kiitos Janne kommentista. Tuosta Enontekiön ja Hettan erosta sainkin jo kuulla matkakertomuksen kirjoittamisen jälkeen. En sitä aiemmin edes tiennyt ja ihmettelin miksi Hettaa kutsutaan kahdella nimellä :)

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos tästä blogista. Viihdyttävin teksti miesmuistiin! Pakko itsekin kokeilla jotain vastaavaa, kunhan pääsee takaisin kotopuoleen Kemiin pyörän kanssa. Hieno teksti ja kuvaus!