Suomen rannikko (Tornio-Vaalimaa) 18.7.2023 - 30.7.2023

Viime kesän hienon Nordkappin reissun jälkeen aloin talven mittaan ajatella, että olisi mukava jatkaa pyörämatkailua tulevanakin kesänä ja aloin pohtimaan reittivaihtoehtoja. Reittejä pohtiessa ongelmana alkaa olla se, että olen jo pyöräillyt oikeastaan joka puolella Suomea. En tietysti ole ajanut jokaista Suomen tietä, mutta reittejä miettiessä on hankala enää keksiä sellaista reittiä, jossa olisi paljon uutta ajettavaa. Suosikkireittini on länsirannikon reitti Turkuun, jonka olen ajanut kahdesti, 2008 ja 2012 vuosina. Nyt ajattelin aluksi, että ehkä ajan vain saman länsirannikon reitin kolmanteen kertaan. Sitten jossain vaiheessa keksin, että voisin jatkaa reissua Turusta Helsinkiin, koska se alue on itselleni tuntematonta. Talven aikana muistin vielä YouTube-pyöräilijä Kampiapinan Suomen rannikkoreitin ja totesin heti, että siinä on reittini ensi kesäksi. Reitti sisältäisi suosikkini länsirannikon reitin ja lisäksi Turku-Helsinki välin, jossa olisi minulle aivan uusia teitä. Myös loppumatkasta olisi uusia paikkakuntia Porvoosta Vaalimaalle päin. Ainut epämiellyttävä pätkä reitillä tulisi olemaan Kemi-Oulu väli, jota en olisi halunnut ajaa enää uudelleen viime kesän kokemuksen jälkeen. 

Olin ajatellut pitää kesälomani kesäkuussa, mutta minut pyydettiin siirtämään lomani heinäkuulle, joten starttasin reissuun jälleen heinäkuun puolivälissä, kuten viime kesänäkin. Jotenkin loman alku tuli taas yllättäen ja en ehtinyt suunnitella pyöräilyreittiä mitenkään kovin tarkasti. Pyörässä oli taas pientä kunnostettavaa ja huolta aiheutti ennen lähtöä se, kun Saksasta tilaamani takalaukkujen kiinnikesetti oli hukassa Oulussa postissa 10 päivän ajan. Lopulta paketti saapui kuitenkin ajoissa ja sain rikkoutuneen laukun kiinnikkeen tilalle uuden. Hankin myös uuden teltan, koska en halunnut enää kastua kondensaatiovedestä yksikerroksisessa huonosti hengittävässä teltassani. Uusi teltta oli kaksikerroksinen, itsestään seisova ja vain hieman painavampi kuin vanha telttani. Tällä kertaa mieli oli ennen reissua huomattavasti luottavaisempi, kuin viime kesänä. Tiesin, että pystyisin reissuun fyysisesti, koska olin pystynyt Nordkappin valloitukseen. Yritin myös ajatella, että tekisin reissun nautiskeluperiaatteella, enkä ahmisi vain kilometrejä. Noin viikko ennen kesälomaa piirsin Komoot-ohjelmalla jonkinlaisen karkean reitin ja totesin matkaa tulevan yli 1300 kilometriä. Tämä hieman yllätti minut, koska jostain minulla oli muistikuva, että Kampiapina oli puhunut jossain videollaan 1100 kilometrin kokonaismatkasta. Pidentynyt matka ei oikeastaan haitannut. Tulossa olisi pisin pyöräreissuni, joka kestäisi luultavasti noin 2 viikkoa. 

 

1. Päivä 18.7.2023 Kemi - Tornio - Kemi - Haukipudas

Ensimmäisestä pyöräilypäivästä tulisi erikoinen, koska ensin täytyi siirtyä junalla kohti Torniota ja sen jälkeen lähteä ajamaan takaisin Oulua kohti. Olin päättänyt kuitenkin, että en ajaisi kotiin yöksi. Koin, että olisi huijaamista jos pyörämatkallani ajaisin ensimmäisenä päivänä takaisin kotiin nukkumaan. Sen sijaan aioin nukkua teltassa jossain ennen Oulua. Sää oli vielä poutainen, kun pyöräilin Oulun rautatieasemalle ja lähdin kohti Kemiä. Junalla olisi päässyt myös Tornioon saakka. Junia Tornioon ei mennyt kuitenkaan päivittäin ja ainoastaan yksi juna päivässä, joten mielestäni oli helpompaa mennä Kemiin ja ajaa siitä edestakaisin Tornioon. Junamatkan aikana näin muutamia mereltä tulleita ukkoskuuroja ja mietin, että kuinkahan pahasti kastuisinkaan heti ensimmäisenä päivänä.

Kemin rautatieasemalla asensin pyörään laukut kiinni ja lähdin käväisemään Torniossa. Oli jotenkin outoa ajaa samaa reittiä, kuin ajoin viime kesän reissulla kohti Torniota ja Nordkappia. Vielä oudompi oli vajaan kahden tunnin kuluttua ajaa täysin samaa reittiä takaisin Kemiin. Tornioon saavuttuani käväisin samalla Haaparannassa nuuska- ja karkkikaupassa ja lähdin ajamaan takaisin Kemiin. Torniojoen ylittävällä sillalla pysähdyin hetkeksi, koska tässä olisi reissun virallinen lähtöpiste, Suomen ja Ruotsin välinen raja. Matka eteni leppoisasti, kunnes Keminmaassa alkoi ensimmäistä kertaa hieman satamaan. Pysähdyin katsomaan puhelimesta sadekarttaa ja totesin, että mereltä sisämaata kohti liikkui nopeaa vauhtia sadekuuro, joka menisi alta pois, jos hieman odottelisin. Näin kävikin ja saapuessani Kemiin ei enää satanut, mutta tiet olivat märkänä äskeisestä sadekuurosta. Seuraavana päivänä luin uutisista, että Kemissä oli ollut samana iltana vieläkin rajumpi ukkoskuuro, joka oli aiheuttanut tulvia keskustassa. Onnekseni en joutunut ajelemaan tuossa ukkoskuurossa, vaan olin ehtinyt jo tuossa vaiheessa etelämmäs kohti Oulua.

Torniojoki

Kemi

Simossa jouduin hetken aikaa etsimään reittiäni, koska meneillään oli valtava tietyö. Tietyöstä aiheutuneesta ruuhkasta johtuen päätin hetken mielijohteesta poiketa pienemmälle tielle, jota pitkin pystyisin kiertämään nelostietä hetken matkaa Kuivaniemeen saakka. Aluksi kiertotieni oli loistava, asfaltti oli uusittu ilmeisesti tänä kesänä. Pikkuhiljaa tie muuttui huonommaksi, kunnes asfaltti loppui kokonaan. Kohta soratiekin muuttui niin huonoksi, että minun täytyi pysähtyä tarkistamaan, että olin varmasti oikealla tiellä. Totesin olevani oikealla reitillä ja jatkoin hidasta etenemistäni. Kohta vastaan tuli porukka joka oli aloittamassa ralliautotestejä. Juttelin hetken aikaa tyyppien kanssa ja vitsailimme siitä millaisen kiertotien olin onnistunut löytämään. Juttukaverini lohdutti, että ainakaan en ollut joutunut ajamaan rekkojen seassa. 

Kiertotie

Ilta alkoi pikkuhiljaa tummua, kun saavuin Iihin. Kuivaniemen ja Iin välillä nelostie oli märkä aiemman sateen jäljiltä ja kastuin hieman kun ohiajavat rekat heittivät aina melkoisen vesipilven päälleni. Vaihtaessani reittiä nelostien reunasta vasemmalla kulkevalle pyörätielle, onnistuin jotenkin venäyttämään nivuseni, kun pysähdyin tien reunaan ja yritin katsoa taakse löytääkseni liikenteestä katkon tien ylittämistä varten. Taaksepäin kiertynyt asento oli ilmeisesti luonnoton, koska nivusessa vihlaistessa kamppasi samalla myös vasemman jalan pohje. Pyörätielle päästyäni pidin hetken aikaa taukoa ja totesin, että olisi ehkä aika alkaa etsimään telttapaikkaa, sillä päivä oli ollut jo liian pitkä. Olin ajatellut, että mikäli en löydä jotain todella hyvää telttapaikkaa ennen Haukipudasta, niin ajan Virpiniemen lähistölle jollekin jäkäläkankaalle nukkumaan. Näin teinkin ja saavuin Virpiniemeen noin puolen yön tienoilla. Sääskiä ja mäkäriä oli tuulettomassa ilmassa valtavasti ja uuden teltan pystyttäminen ensimmäistä kertaa ei ollut siksi kovin nopea toimenpide. Tuulettomassa illassa myös äänet kuuluivat hyvin ja ruokaa keitellessäni jouduin kuuntelemaan läheiseltä frisbeegolfkentältä kantautunutta paikallisen nuorison elämöintiä. Porukka poistui kuitenkin jossain vaiheessa paikalta ja sain nukkua rauhassa. Päivä oli ollut pitkä ja jotenkin ankea nelostien laidassa pyöräilyineen, mutta pyrin ajattelemaan positiivisesti, että epämiellyttävin pätkä oli nyt hoidettu pois alta. 

 

2. Päivä 19.7.2023 Haukipudas - Raahe

Heräsin huonosti nukutun yön jälkeen. Yöllä olin herännyt aina kylkeä kääntäessä ja noin kolmen aikaan yöllä lähellä menevää tietä pitkin jyristeli rekka, joka oli menossa ilmeisesti aivan vieressä sijaitsevalle soramontulle. En jaksanut alkaa tekemään aamupalaa metsässä, vaan pakkasin teltan ja ajelin noin 20 kilometriä kotiin keittämään mikropuuron ja kahvin. Tuntui oudolta ja huijaamiselta olla kotona, mutta en sentään nukkunut yötäni kotona. Aluksi ajattelin vältellä kotona käymistä ja ostaa päivän juomavedet kaupasta tai ajaa jonkin Oulun pohjavesikaivon kautta, mutta lopulta päätin, että helpompi olisi vain ajaa kämppäni kautta, koska olisin joka tapauksessa ajanut noin kilometrin päästä siitä. Siispä söin pyöräreissulla aamupuuroa kotona, enpä ole tällaistakaan ennen kokenut. En viihtynyt kotona kovin kauaa ja lähdin jatkamaan matkaa heti kuin mahdollista. Matka jatkui tuttuakin tutumpaa työmatkapyöräilyreittiä pitkin. En jaksanut pysähtyä edes ottamaan valokuvia, koska jotenkin valokuvien ottaminen oman jokapäiväisen työmatkapyöräilyreitin varrelta tuntui vähän tyhmältä. Jatkoin pyöräilybaanaa ohi Oulun keskustan. Myöhemmin reissun jälkeen täytyy todeta, että Oulussa pyöräilemäni pyörätiet olivat laadultaan koko Suomen rannikon ylivoimaisesti parhaat. Aivan liian monella paikkakunnalla pyöräteiltä puuttuivat opasteet ja risteykset oli miinoitettu korotetuilla betonikivetyksillä. Näinhän ei ole Oulussa, vaan meillä on kymmeniä kilometrejä Suomen parhaimpia pyöräilybaanoja. 

Ainoa Oulusta ottamani kuva

Oulusta jatkoin tuttua reittiä Kempeleen ja Limingan kautta rantatietä kohti Raahea. Reitti on minulle tuttu, koska olen kotoisin Raahesta ja 80km rantareitti Oulusta Raaheen on tullut pyöräiltyä useaan kertaan. Tänä keväänä/kesänä olin pyöräillyt reitin jo kerran edestakaisin. Ennen Liminkaa näytti yhtäkkiä siltä, että aivan pian alkaisi satamaan. Kohta näinkin ison peltoaukean kohdalla pyöräillessä, että etelästä lähestyi jonkinlainen sadeseinämä. Pysähdyin ja ehdin laittaa kenkien sadesuojat ja takin päälle ennen kuin rankkasade alkoi. Sadetta ei kestänyt kuin 15 minuuttia, mutta sadesuojista huolimatta se ehti kastella pyöräilykengät kunnolla. Lumijoella pidin lyhyen evästauon ja hain kaupasta pientä purtavaa. Sitten jatkoin matkaa musiikkia kuunnellen. Tänään suunnitelmanani oli ajaa Raaheen äidin luo yöksi, eli periaatteessa huijasin yöpymällä sisätiloissa. Ennen Raahea koin reissun ainoan läheltä piti -tilanteen, kun pyörätietä ajaessani yhtäkkiä oikealta risteävältä pienemmältä tieltä ajoi isomman tien risteykseen huomattavaa ylinopeutta auto. Oudosti tässä risteyksessä sivutieltä tuleville autoille ei ollut kolmiota, eli periaatteessa minun olisi ilmeisesti pitänyt väistää autoa. Kaikissa muissa samanlaisissa risteyksissä kolmio löytyi risteävältä tieltä ennen pyörätietä. Onnekseni autoilijakin ehti jarruttaa ja tiellä ei ollut kiviä, joten pyöräni ja auton väliin jäi molempien jarrutusten jälkeen noin 1,5 metriä tilaa. 

Sadekuuro lähestyy

Lumijoella pyörätie on muodikkaasti gravelia

Ennen Raahea näin vielä toisen pyöräretkeilijän, jonka kanssa vaihdoimme tervehdykset. Sitten saavuinkin jo äidin talon pihaan ja pääsin valmiin ruoan ääreen ja saunaan. Reissun alku tuttuine reitteineen, kotona käymisineen ja äidin luona yöpymisineen tuntui aivan huijaamiselta. Toisaalta olin kuitenkin pyöräillyt kahdessa päivässä jo 263km. Pystyin lopulta saunassa asiaa ajateltuani hyväksymään sen, etten ollut selviytynyt alkumatkasta vain pulloveden tai metsässä nukkumisen avulla. 

 

3. Päivä 20.7.2023 Raahe - Kokkola

Ennen matkan jatkamista katsoin naisten jalkapallon MM-kisojen avausottelun Uusi-Seelanti-Norja. Oli hauskaa, että viime kesän Nordkappin pyöräreissullani pystyin katsomaan tai kuuntelemaan naisten EM-kisojen pelejä ja nyt MM-kisojen pelejä. Pelin katsottuani lähdin jatkamaan matkaa. 13km pyöräiltyäni kävin isän haudalla ja vietin pienen tauon miettien mitähän isä olisi ajatellut viime kesän Nordkappin pyöräilystäni tai tästä rannikkopyöräily-yrityksestäni. 

Pyörätietä riitti Pyhäjoelle saakka, jonka jälkeen aloin etsimään kiertoteitä, koska 8-tien laitaa ajaminen oli todella inhottavaa. En ollut oikein suunnitellut minkäänlaista reittiä ja yhtäkkiä päätin vain kiertää Kalajoelle saakka pienempää tietä pitkin. Matkaa ei tullut juuri enemmän, mutta tie oli huomattavasti rauhallisempi. Kalajoelle päästyäni olin jo periaatteessa aivan loppu. Kävin kaupassa ostamassa ruokaa illaksi ja pidin pienen ruokatauon. Jatkoin matkaa Hiekkasärkille, jonka jälkeen oli pakko siirtyä 8-tien varteen, koska järkevää kiertotietä ei ollut. Onnekseni ilta oli ehtinyt jo niin pitkälle, että liikenne oli rauhoittunut. Ilta pimeni kohta jo niin paljon, että pysähdyin pukemaan päälle takin ja heijastinliivin ja laitoin myös pyörään valot päälle. Ilmakin oli kylmennyt ja huomasin, että elimistö paleli jo muutenkin verensokerin ollessa matalalla. Yritin syödä äidiltä saamiani eväsleipiä ja mukana ollutta karkkia sen minkä pystyin, mutta olo jatkui kokoajan yllättävän huonona. 

Kiva kiertotie

Kalajoen hiekkasärkät

Kalajoen hiekkasärkät

En ollut suunnitellut myöskään leiripaikkaa ja sen löytäminen osoittautuikin yllättävän vaikeaksi. Aloin lähestyä jo Kokkolan kaupunkialuetta, kun käännyin pienemmälle Ruotsalontielle. Lopulta telttapaikka löytyi puolen yön jälkeen pienen järven rannalta. Järvi oli sumun peitossa ja jostain syystä mieleeni tuli telttaa pystyttäessä Bodomjärven surmat. Varmaan näistä ajatuksista ja yöllä vieressä äännelleestä hirvestä johtuen yöunet olivat aika huonot. 

Telttailupaikka

 

4. Päivä 21.7.2023 Kokkola - Uusikaarlepyy

 

Tänään suunnitelmana oli ajaa ensin Kokkolaan katsomaan siskontytön jalkapallon Kokkola cupin peliä. Kiirettä ei ollut, koska päivän ensimmäinen peli joukkueella oli Kruunupyyssä. Katselin ensimmäistä peliä teltassa puhelimesta livestreamista ja söin aamupalaksi viimeisiä jäljellä olevia karkkeja. Ajattelin, etten jaksa alkaa keittelemään aamupuuroa, vaan ajan futiskentälle Hesburgerin kautta. Olo oli aika väsynyt ja matkaan lähteminen ja tavaroiden pakkaaminen tuntui ylivoimaisen vaikealta. Lopulta kasasin leirini ja lähdin ajelemaan kohti Kokkolaa. Kokkolassa kävin hakemassa Hesburgerista "aamupalan", eli halloumi-hampurilaisen, minisalaatin, soodaveden ja kahvin. Aamupala oli reissun paras. Siskontytön futismatsi oli jännittävä ja ilmeisesti niin jännittävä, etten tajunnut ottaa pelistä edes yhtään kuvaa. 

Ainoa Kokkolasta ottamani kuva

Pelin jälkeen lähdin jatkamaan matkaa seitsemän sillan tietä pitkin kohti Pietarsaarta. Ensin kävin kuitenkin Kokkolan paikallisessa nähtävyydessä Minimanissa täydentämässä ruokavarastoni. Minulla ei ollut oikein minkäänlaista suunnitelmaa siitä, mihin saakka tänään ajaisin. Ajattelin ajaa niin kauan kuin jaksaisin tai valoa riittäisi ja etsiä sitten hyvän telttapaikan. Matkanteko tuntui jostain syystä tänään todella raskaalta. Syynä oli ehkä se, että tuuli pääsi puhaltamaan tänään mereltä, kun ajoin siltojen tietä pitkin. Lopulta saavuin Pietarsaareen. Oli perjantai-ilta ja keskustassa oli meneillään jotkin festarit ja väkeä oli katujen täydeltä. Pysähdyin ottamaan vain muutaman valokuvan ja jatkoin matkaa kohti Uuttakaarlepyytä. Nyt matkanteko tuntui illan tultua ja tuulen tyynnyttyä huomattavasti kevyemmältä, kuin aiemmin päivällä ennen Pietarsaarta. Kohta saavuinkin jo Uuteenkaarlepyyhyn, joka näytti ilta-auringossa todella hienolta. Yritin ottaa muutamia valokuvia, mutta jotenkin valokuviin ei taaskaan saanut taltioitua sitä miten upealta maisemat todellisuudessa näyttivät.

Seitsemän sillan tiellä

Tie Pietarsaaresta Uuteenkaarlepyyhyn

Uusikaarlepyy

Uusikaarlepyy

Ilta alkoi olla jo pitkällä ja heti Uudestakaarlepyystä matkaa jatkettuani aloin etsimään sopivaa telttapaikkaa. Kovin pitkään ei tarvinnutkaan ajaa, kun maasto muuttui sellaiseksi, että peltojen keskellä alkoi olla hieman korkeampia kivan näköisiä kallioita. Kohta löysinkin todella mukavan telttapaikan tällaiselta kalliolta. Olin tyytyväinen siitä, että uusi telttani oli itsestään seisovaa mallia, joten telttailu tällaisella kalliolla sujui huomattavasti kätevämmin, kuin vaikka viime kesänä Norjassa, jolloin telttaa pystyssä pitävien narujen päälle täytyi aina etsiä kalliolla telttaillessa riittävän isoja kiviä. Kokkailin ruoan ja join iltaoluen ja ilta olikin tässä vaiheessa jo pimentynyt. Tänään oli ollut pyöräilymatkaltaan mukavan lyhyt päivä ja oli ollut mukava käydä katsomassa futismatsia. Ennen nukahtamista säikähdin vielä kunnolla kallion vieressä alempana rymistellyttä hirveä.

Telttapaikka

 

5. Päivä 22.7.2023 Uusikaarlepyy - Kristiinankaupunki

 

Heräsin yhdeksältä katsomaan siskontytön viimeistä Kokkola cupin peliä. Pelin katsottuani ja aamupalan kokkailtuani huomasin sääennusteista, että pohjoisesta oli lähestymässä hieman isompi sadealue. Ehtisin sadetta karkuun, jos lähtisin liikkeelle mahdollisimman pian. Pakkasinkin tavarat kiireen vilkkaan ja ehdin liikkeelle klo 13 juuri ennen sateen alkamista. Ajoin Munsalan kautta Oravaisiin, jossa kävin kaupassa. Kaupassa käynnin yhteydessä käytin turhan paljon aikaa satulan säätämiseen. Satula tuntui jostain syystä olevan liian matalalla, vaikka oikeasti se ei ollut liikkunut normaalista korkeudesta mihinkään. Halusin kuitenkin nostaa sitä muutamalla millillä ja nostamisen yhteydessä satula meni hieman vinoon ja tätä piti sitten pysähtyä korjaamaan. Tähän turhanpäiväiseen räpeltämiseen meni aikaa yhteensä varmaan puoli tuntia. Mutta lopulta pystyin jatkamaan matkaa tyytyväisenä siitä, että satula oli nyt ehkä 3 millimetriä korkeammalla ja tuntui paremmalta. 

Oravaisista lähtiessä täytyi siirtyä ajamaan 8-tien laitaan. En tykännyt tästä yhtään ja keksin laittaa nappikuulokkeet korviin ja aloin kuuntelemaan mielialaa nostattaakseni musiikkia. Onneksi oli kuitenkin myötätuuli ja matka eteni todella hyvää vauhtia. Jossain vaiheessa vastasin kaverin puheluunkin, mutta nappikuulokkeisiin humisevan tuulen ja autojen melun vuoksi jutustelu ei oikein sujunut. Juuri ennen Vaasaan saapumista alkoi satamaan sen verran, että laitoin hetkeksi jopa sadetakin päälleni. Sade loppuikin aika nopeasti ja jo muutaman kilometrin jälkeen sain pysähtyä riisumaan takkia. Vaasassa kävin kaupassa ostamassa illan ruokatarvikkeet ja pidin pienen ruokatauon. En tykkää koskaan syödä kovin runsaasti kesken pyöräilypäivän, koska olen huomannut, että elimistö menee sellaisesta aivan sekaisin. Jos kesken pitkän pyöräilypäivän syön isommin, saan heti vatsaongelmia ja varmaankin verensokerin heittelyn vuoksi olo alkaa tuntua todella väsyneeltä. Parhaiten pitkä pyöräilypäivä sujuu, kun pidän huolta vain nesteytyksestä ja annan kehon polttaa päivän aikana omaa rasvaansa. 

Vaasasta jatkoin matkaa keskustan kautta kohti Vaskiluotoa. Olin ajatellut ajaa tänään mahdollisimman pitkän päivän, jotta huomiselle ei jäisi liikaa matkaa ennen Yyteriä, jossa olin ajatellut pitää lepopäivän leirintäalueella telttaillen. Ajelin illan laskeutuessa Sundomin kraatteripeltojen ohi kohti Korsnäsiä ja Närpiötä. Olin ajatellut pystyttää teltan jo ennen Närpiötä, mutta telttapaikan löytäminen osoittautui mahdottomaksi. Tien vierustat olivat pääasiassa peltoa tai sitten märkää pitkää heinikkoa kasvavaa risukkoa. Yhdellä hakkuuaukiolla telttapaikkaa etsiessä näin aukion laidalla kaksi hirveä. Ennen Närpiötä tien laitojen heinikoissa lauloi valtavat määrät kehrääjiä. En muista, että olisin ennen kuullut kehrääjän laulua, mutta tunnistin sen kyllä heti, vaikka olen kuullut lintua vain laulavasta lintukirjasta. Ennen Närpiötä saapui jo yön pimeys ja täytyi pysähtyä asentamaan pyörään etu- ja takavalot. Närpiön jälkeen pudotin väsyneenä juodessa vesipullon tielle ja matkaa jatkaessa en saanut pyöräilykenkää heti kiinni polkimeen ja onnistuin raapaisemaan vasempaan sääreen aika ison haavan. Ruutasin haavaan juomapullosta vettä ja jatkoin matkaa sääri verta valuen. 

Vaasa

Sundomin pellot

Sundomin pellot

Närpiöstä suuntasin kohti 8-tietä, koska olin päätellyt Google Mapsista, että sillä suunnalla voisi olla korkeampaa maastoa ja parempia telttapaikkoja. Muistelin myös aiemmilta länsirannikon pyöräreissuiltani, että pienempi tie Närpiöstä Kristiinankaupunkiin olisi samanlaista peltoa tai rämeikköä kuten Närpiötä ennenkin. Kello alkoi olla jo kaksi yöllä ja telttapaikkaa ei vain löytynyt, kun aloin lähestyä jo Kristiinankaupunkia. Ilmakin oli kylmentynyt niin paljon, että täytyi pysähtyä pukemaan päälle pitkät housut ja laitoin käsiin jopa neopreenihanskat lämmittämään kohmeisia sormia. Pukeutumispysähdyksellä tutkin Google Mapsia ja päätin mennä telttailemaan Kristiinankaupungin urheilukentälle. Ajattelin, että kentän laidalta löytyisi varmaankin nurmikkoa tai sitten voisin nukkua vaikkapa katsomon penkeillä. Urheilukentälle saavuttuani huomasin, että en pääsekään kentän alueelle, koska sitä reunusti metalliaita ja alueelle pääsi vain kierreportista, josta pyöräni ei millään mahtunut läpi. Kello oli jo kolme yöllä ja katselin ympärilleni. Kohta huomasin lähistöllä olevan jääkiekkokaukalon vieressä olevan katoksellisen vaihtopenkin ja päätin nukkua siinä. Laitoin pyöräni katokseen ja pyörän viereen vaihtopenkille makuualustan ja makuupussin. Puhdistin vielä säären haavan ja söin iltapalaksi pari kaurapatukkaa. Päivä oli ollut rankka ja pisin ajamani pyöräilypäivä, 188 kilometriä. Olotila ja mieliala ennen nukahtamista ei ollut kuitenkaan mitenkään huono, vaan olin ylpeä itsestäni ja siitä, että olin pystynyt venymään henkisesti ja fyysisesti illan ja yön kuluessa. En olisi halunnut olla tällä hetkellä missään muualla, kuin tässä jääkiekkokaukalon vaihtopenkillä untuvamakuupussissani. 

Yöpaikka seuraavana aamuna kuvattuna

6. Päivä 23.7.2023 Kristiinankaupunki - Yyteri

 

Yöllä nukuin neljä tuntia, joista Polarin kellon mukaan ensimmäisen tunnin ajan jopa syvää unta. Aivan nukkumapaikkana toimivan katoksen takaa meni ilmeisesti joku paikallisten suosima lenkkipolku, kun ensimmäinen lenkkeilijä meni ohi jo seitsemältä. Seuraavana ohi menneen lenkkeilijän vapaana juossut koira tuli katselemaan minua katokseen, mutta jatkoi matkaa haukkumatta, kun hätistelin elukan tiehensä. Koiran omistaja ei huomannut minua lainkaan, vaikka huuteli koiraansa metrin päässä katoksen seinän takana. Ennen lähtöä laitoin aamuaurinkoon aurinkopaneelini hetkeksi lataamaan varavirtalähdettä. Yhdeksältä pakkasin makuupussini ja lähdin kauppaan hakemaan aamupalaa. Söin aamupalaksi ison pussillisen karjalanpiirakoita ja join kylmäkahvin hienossa paikassa merenrannan puistonpenkillä. Välillä juttelin pyöräilystä viereiselle laiturille kiinnittyneen veneilijän kanssa. Ennen lähtöä keräsin viereisellä nurmikolla lojuneet roskat pois samalla kun vein omatkin roskani roskapönttöön. 

Neljän tunnin unien jälkeen

Aamupalamaisemat

Kristiinankaupunki

Lähdin jatkamaan matkaa. Tänään tarkoituksena oli ajaa Yyterin leirintäalueelle ja viettää siellä huomenna lepopäivä voimia keräten. Ilma oli lämmin, mutta tuulinen. Tuuli tuntui olevan lounaasta tai etelästä, joten jouduin ajelemaan koko päivän vastatuuleen. Ensin ajoin Lappväärttiin, jonka jälkeen lyhyen matkaa 8-tien vartta, ennen kuin käännyin pienemmälle Härkmerentielle (tie 6600). Muistelin kahdelta aiemmalta reissultani, että tämä tie oli todella rauhallinen ja niin se oli vieläkin. Välillä vastaan tuli muutama pyöräilijä, joita morjestin, mutta muuten liikennettä ei juuri ollut. Pidin taukoja noin 20-30 kilometrin välein. Matka eteni hitaasti, mutta varmasti. Välillä kuuntelin musiikkia ja naisten jalkapallon MM-kisoista suosikkijoukkueeni Ranskan avausottelun. Yhdellä tauolla virittelin pyörän ohjaustankoon eteen roikkumaan aurinkopaneelin. Tänään neljän tunnin latauksella paneeli sai ladattu varavirtalähteestä noin 25%, mikä oli minusta yllättävän hyvä saalis. 

Loppupäivästä alkoi särkeä päätä. En tiedä johtuiko se lämpimästä ilmasta, huonoista unista vai siitä, etten ollut syönyt kunnolla pitkään aikaan. Varmaan se johtui näistä kaikista kolmesta asiasta. Ennen Yyterin leirintäalueelle saapumista kävin tutussa Kaanaan pikkukaupassa ostamassa iltapalaa. Huomasin leirintäalueen vastaanottoon saapuessani, että olin vähän tokkurainen eilisen ja tämän päivän pyöräilystä. Olotila ei toisaalta ollut yllättävä, olinhan pyöräillyt kahden päivän aikana yli kolmesataa kilometriä. Otin telttapaikan kahdeksi yöksi ja lähdin etsimään kahdelta edelliseltä yöpymiseltä tuttua telttapaikkaa. En ole aivan varma tuliko teltta täysin samaan paikkaan, kuin 2008 ja 2012 vuoden reissuilla, mutta aika lähelle kuitenkin. Sitten lähdin käymään suihkussa. Suihkutiloihin saapuessa huomasin, että huoltorakennuksille ei ollut tapahtunut mitään sitten 11 vuoden viimeisimmän vierailuni. Suihkut olivat sellaisella kunnossa, että vähän epäilytti mennä peseytymään. Viime aikaisia legionellabakteeri uutisointeja miettien käväisin kuitenkin suihkussa. Myöhemmin huomasin, että vastaanoton lähistöltä löytyi uudempia erikoisia konttisuihkuja. 

Yyterin leirintäalue

Illalla kokkailin Trangialla ruokaa ja katselin sarjaa Netflixistä. En jaksanut heti tänään lähteä käymään rannalla, vaan mieluummin makasin vain teltassa. Tänään pyöräillessä muistelin useampaan kertaan aiempia pyöräreissujani ja sitä, kuinka olen kehittynyt retkipyöräilyssä 2006 vuoden ensimmäisistä reissuista lähtien. Ensimmäisillä reissuilla en uskaltanut telttailla metsissä, en uskaltanut pyöräillä yöllä, tuhlasin polttoainetta keittäen Trangialla perunoita, kuljetin mukana kaikenlaista turhaa painoa esim. kirjaa ja söin monesti liikaa pyöräilypäivän aikana, joka hidasti menoa. Nyt tuntuu, että olisin valmis pyöräilemään missä vain. Mietin myös menneitä vuosia ja sitä, että lajissa kehittyminen on ollut pitkä ajan (17 vuoden) tulos. 

7. Päivä 24.7.2023 Yyteri

Nukuin todella hyvät 12 tunnin yöunet ja heräsin klo 11. Keittelin aamupuuron ja kahvit ja katsoin puhelimesta naisten MM-kisojen otteluita. Sitten nukuin päiväunet ja lepäsin vain teltassa. Lopulta illalla jaksoin lähteä käymään kaupassa, tein ruokaa ja kävin istumassa rannalla. Ilma oli aurinkoinen ja lämmin koko päivän. Oli mukava ja hyvä lepopäivä, kun ei tullut tehtyä juuri mitään.

Yyteri

Yyteri

8. Päivä 25.7.2023 Yyteri - Pyhäranta

 

Ennen matkan jatkamista latasin vielä puhelinta ja varavirtalähdettä leirintäalueen huoltorakennuksessa ja pääsin tien päälle noin klo 14. En viitsinyt lähteä seikkailemaan Porin keskustaan, vaan ajoin Käppärän kaupunginosan liepeiltä ja jatkoin matkaani kohti Raumaa. Kohta pääsin pois 8-tien vieressä menevältä pyörätieltä, kun käännyin Luvian kautta kulkevalle pienemmälle tielle. Tämä pikkutie varsinkin soratieosuudeltaan ennen Vuojoen kartanoa on jostain syystä jäänyt mieleeni aiemmilta pyöräreissuilta. Ajoin tietä nyt jo kolmatta kertaa. Maisemat olivat jonkin verran muuttuneet metsän hakkaamisten vuoksi, mutta mukava tie joka tapauksessa. 

Lemlahti

Suosikkitieni, Kuivalahdentie

Vuojoen kartanon jälkeen reittisuunnitelmat menivät hieman uusiksi, kun eräässä risteyksessä minua tervehti kyltti, jonka mukaan tie oli poikki siltatyömaan vuoksi. Hetken aikaa tutkin puhelimesta karttaa löytääkseni jonkin muun kiertotien, kuin 8-tien varteen palaamisen. Paikalle sattunut maantiepyöräilijä pysähtyi juttelemaan ja totesimme yksissä tuumin, että muuta vaihtoehtoa ei ole, kuin palata ajamaan tylsää 8-tien laitaa. Jatkoin siis 8-tietä pitkin Raumalle saakka ja suunnistin Prismaan. Illan ruokatarvikkeet ostettuani pidin vielä ruokatauon kaupan edustalla. Samalla juttelin kauppareissulla olleen maantiepyöräilijän kanssa ja sain paljon reittivinkkejä Turusta Helsinkiin menevälle etapilleni. Nyt reissun jälkeen täytyy todeta, että en käyttänyt näitä raumalaisen pyöräilijän suosittelemia reittejä, vaan pitäydyin Kampiapinan tekemässä reitissä, koska se sisälsi riittävästi kauppoja ja huoltoasemia. 

Vuojoen kartano

Vanha Rauma

Kauppareissun jälkeen lähdin jatkamaan matkaa ja maltoin ajaa sentään vanhan Rauman lävitse, jossa pysähdyin muutaman kerran ottamaan valokuviakin. Sitten lähdin jatkamaan matkaa rantatietä pitkin kohti Uuttakaupunkia. Pyörä kulki tyynessä illassa todella kevyesti ja keskinopeus nousi selvästi. Suunnittelin telttailevani jossain hieman ennen Uuttakaupunkia ja noin 18km ennen Uuttakaupunkia Pyhärannan kylän jälkeen huomasinkin todella kivan kallion, jonne raahasin pyöräni. Leirin pystyttäminen ja ruoan tekeminen sujuivat jo rutiinilla ja ei aikaakaan, kun olin jo nauttimassa iltaolutta. Kävin vähän kävelemässä kalliolla ja yritin etsiä kohtaa josta olisi näkynyt merelle. Kallio ei ollut kuitenkaan mikään merenrantakallio ja edessä oli hieman puita, jotka peittivät näköalaa. Ennen nukahtamista säikähdin vielä metsäkauriin kummallista töräytystä. Kauris tuli kalliolle samasta suunnasta mistä itsekin oli tullut ja telttani huomattuaan töräytteli jostain syystä kuuluvalla kimeällä äänellä. 

Telttapaikka

9. Päivä 26.7.2023 Pyhäranta - Salo

 

Aamulla herätessäni satoi vettä ja lähti viivästyi sateen vuoksi, kun odottelin aamupuuron jälkeen sateen taukoamista. Kello oli noin 12:30, kun raahasin pyöräni kalliolta takaisin tielle ja lähdin jatkamaan matkaa. Noin tunnin ajamisen jälkeen saavuinkin jo Uuteenkaupunkiin. Kävin täyttämässä renkaita matkalle sattuneella huoltoasemalla. Olin eilisellä kauppareissulla ostanut adapterin, jonka avulla sain huoltoasemilla lisättyä ilmaa prestaventtiilillä varustettuihin renkaisiini. Renkaiden täyttäminen sujui hyvin adapterilla. En lähtenyt Uudessakaupungissakaan sen enempää pyörimään pitkin kaupunkia, vaan jatkoin saman tien kohti Turkua. Ilma muuttui kohta aurinkoiseksi ja asensinkin taas aurinkopaneelin paikoilleen. Pidin tauon Vehmaan komean kirkon edustalla. Muistelin, että ensimmäisellä länsirannikon pyöräilylläni 2008 vuonna olin vain huristellut kirkon ohitse, joten nyt täytyi pysähtyä katsomaan sitä. Toisella länsirannikon pyöräilyllä olin taas mennyt eri reittiä, kun olin suunnannut Uudestakaupungista vielä kohti saariston rengastietä. 

Uusikaupunki

Vehmaan kirkko

Tänäänkin matka sujui hyvin ja odotin jo innolla sitä, että pääsisin tänään Turun jälkeen pyöräilemään itselle uusia teitä pitkin. Turkuun saakka reitti oli aika lailla samaa mitä olin ajanut jo kahdesti aiemmin. Turussa pysähdyin vain Aurajoen varressa ja lyhyen tauon jälkeen jatkoin taas matkaa. Tässä kohtaa nauratti jo itseänikin se, kun pyöräilin jatkuvasti isompien kaupunkien läpi tai mielellään ohi pysähtymättä muuta kuin kaupassa. Tämä reissu toisaalta oli juuri tuollainen, että tarkoituksena oli vain ajaa Suomen rannikko läpi, eikä kierrellä nähtävyyksiä. 

Aurajoki

Turku

Turussa puhelimen akku alkoi käydä vähiin ja aurinkopaneelin lataamasta varavirtalähteestäkään ei paljon akun täytteeksi tullut. Totesin, että täytyisi päästä jonnekin huoltoasemalle lataamaan puhelinta, koska muuten olisin pienessä pulassa, kun en ollut ottanut mukaan ollenkaan paperikarttaa, vaan olin täysin puhelimen karttojen varassa. Katsoin Google Mapsista, että Kaarinasta löytyy 24h avoinna oleva huoltoasema, joten suuntasin sinne. Perille päästyäni totesin, että asema olikin 24h avoinna oleva kylmäasema. Tämä sama 24h kylmäasemajuttu on käynyt minulle kerran aiemminkin pyöräreissuillani ja olen nähnyt joskus aiheesta untakin. Seuraavaksi tarkistin seuraavan huoltoaseman sijainnin ABC-ketjun omilta nettisivuilta ja Paimiosta näytti löytyvän ABC, jossa olisi myös kauppa. Paimioon päästyäni kauppa-ABC paljastui S-marketiksi, jonka pihalla oli polttoaineen myynti. En viitsinyt alkaa ladata puhelinta jossain kaupan eteisessä, vaan katsoin vielä kolmannen kerran, että Salossa olisi aivan varmasti huoltoasema, joka olisi auki klo 24 saakka. Huoltoasema oli hieman poissa reitiltäni, mutta se ei haitannut. Kävin Paimiossa kuitenkin kaupassa ja lähdin jatkamaan matkaa kohti Salon ABC:tä hienoa vanhaa Turuntietä pitkin. 

Vanha Turuntie

Vanha Turuntie

Aurinko alkoi jo laskea kun saavuin Saloon ja lopulta näin huoltoaseman edessäni. Kävin ostamassa vesipullon, banaaneja ja sämpylän ja latasin puhelinta 45minuutin ajan lähes täyteen. Matkaa jatkaessa täytyi laittaa pyörän valot päälle, sillä oli jo todella pimeää. Lähdin suunnistamaan kohti Google Mapsista aiemmin etsimääni mahdollista telttapaikkaa. Matkalla ajoin todella erikoista reittiä täysin pimeitä puistoteitä pitkin. Itse asiassa koko Salon keskustassa ei ollut katuvaloja päällä, mikä oli minusta outoa. Aika pian saavuin jo telttapaikalleni ja yritin pimeässä metsässä tutkia maastoa. Pystytin teltan vähän matkan päähän tiestä pienen pusikon taakse näkösuojaan. Teltan pystytys sujui hyvin pilkkopimeässä, mutta ruoan kokkailu oli aika haastavaa. En viitsinyt pitää teltassa kokoajan valoa, sillä en halunnut teltan näkyvän tielle. Olin ostanut ruoaksi pikariisiä ja tofuköntin jonka olin ajatellut paistaa. Lopulta totesin helpoimmaksi syödä tofun kylmänä riisin kypsymistä odotellessa. Nälkä oli melkoinen, sillä tofu upposi hyvin, vaikka ei se kyllä hyvää ollut. Tänään oli ollut reissun toiseksi pisin pyöräilypäivä, 160km. Yöllä nukuinkin 8 tuntia heräämättä kertaakaan. 

Salon ABC

10. Päivä 27.7.2023 Salo - Evitskog

 

Heräsin vasta 11 aikaan, kun eilisen pitkän päivän jälkeen iltapuuhissa oli mennyt vielä kolmeen asti yöllä. Teltasta ulos katsoessa ympärillä oleva metsä näytti aivan erilaiselta, kuin eilen pimeällä sinne saapuessa. Keitin puurot ja kahvit, kasasin tavarat ja lähdin jatkamaan matkaa. Pyöräreissulla yön jälkeen matkaa jatkaessa tulee jostain syystä aina alkumatkasta katseltua ympärille, että olisinko eilen löytänytkin paremman telttapaikan, jos olisin jatkanut matkaa vielä hieman pidemmälle. Tälläkin kertaa näytti siltä, että parempia telttapaikkoja olisi löytynyt hieman viime öistä telttapaikkaa kauempaa. Vajaan tunnin pyöräiltyäni saavuin Kiskon kylään ja kävin kaupassa hakemassa vettä, banaaneja ja kaurapatukoita. En tajunnut ostaa samalla illaksi ruokaa, joten jouduin tekemään myöhemmin vielä toisenkin kauppareissun. Kaupalta lähtiessä juttelin toisen paikalle sattuneen retkipyöräilijän kanssa. On mukava jutella samaa lajia harrastavan ihmisen kanssa, kun juttelu ei ole pelkästään kilometrimäärien kauhistelua, vaan kokemusten ja vinkkien jakamista. 

En ollut taaskaan suunnitellut tarkemmin tämän päivän matkaa. Suurpiirteisenä suunnitelmana oli vain se, että ei ehkä kannattaisi ajaa liian lähelle Helsinkiä, koska telttapaikkojen löytäminen saattaisi olla silloin vaikeampaa. Pari tuntia matkaa jatkettuani oli pakko pysähtyä huoltoasemalle lataamaan jälleen puhelinta. Jälkikäteen ajateltuna minulla oli ehkä liian vähän varavirtalähteitä mukana, koska niitä oli vain kaksi, tai sitten varavirtalähteitä olisi täytynyt pysähtyä välillä lataamaan täyteen. Huoltoasemalla kahvia juodessa ja puhelinta ladatessa huomasin, että olen todella väsynyt. Eilinen päivä oli ollut taas pitkä, 160km ja 10,5 tuntia, joten päätin tänään säästää itseäni. Googletin lähimmän kaupan, joka oli lähistöllä Virkkalan taajamassa. Kävin kaupassa ja jatkoin matkaa suunnitelmana etsiä seuraavan muutaman kymmenen kilometrin kuluessa jostain kiva telttapaikka. 

Jossain Salon ja Virkkalan välillä

Evitskogintiellä

Maasto oli tänään aika kumpuilevaa, välillä peltoja ja välillä kallioisempia korkeampia kohtia. Telttapaikka löytyikin 20km kauppareissun jälkeen matkaa jatkettuani kivalta kalliolta hieman ennen Evitskogia. Myöhemmin kuulin, että Evitskog mainitaan jossain Arttu Wiskarin biisissä. Itse en ollut koskaan koko biisiä kuullutkaan. Vaikka tänään olinkin saanut teltan pystytettyä jo ennen pimeän tuloa, en jaksanut tehdä illalla mitään. Söin ja lepäsin vain teltassa. Suunnittelin hieman tulevien päivien reittiä ja tajusin, että luultavasti ei menisi enää montaakaan päivää, kun olisin perillä Vaalimaalla. Samalla tajusin, että en ollut vielä selvittänyt sitäkään, mistä lähtisin junalla takaisin kotiin. Vaihtoehtoina olisi ajaa Vaalimaalta vielä Lappeenrantaan, Kouvolaan tai vaikkapa takaisin Helsinkiin. Jätin kotiinpaluun suunnittelun hautumaan mieleeni ja päätin nauttia vielä tulevista pyöräilypäivistä.

11. Päivä 28.7.2023 Evitskog - Pyhtää

Yöllä nukuin todella hyvin. Oli ollut hyvä idea ajaa eilen lyhyempi päivä. Söin aamupalan ja yritin lähteä jatkamaan matkaa suhteellisen aikaisin, jotta ehtisin ajaa tänään Helsingin ohi ja ehkä jonnekin Porvoon tienoille. Olin päättänyt eilen, etten lähtisi kiertelemään Helsingissä kaupungille, vaan ohittaisin tämänkin kaupungin mahdollisimman sujuvasti. Noin tunnin ajettuani kävin lisäämässä renkaisiin ilmaa Mankin Nesteellä ja söin jäätelön ennen matkan jatkamista. Myöhemmin luin internetistä, että tällä Mankin huoltoasemalla on kuvattu Uuno Turhapuron Veijon Esson baarikohtauksia. Lyhyen tauon jälkeen jatkoin matkaa Espoonkartanon kautta kohti Espoota ja Kauniaista. Suunnitelmanani oli ohittaa Helsinki hieman pohjoisempaa ja käydä samalla ajamassa Munkkivuoren kiertävä tie ja yrittää samalla löytää Munkkivuori-sarjasta tuttuja maisemia. 

Jossain Espoossa

Laajalahden kohdilla huomasin, että mereltä päin lähestyi synkän näköinen ukkoskuuro. Tuuli alkoi yltyä, kun saavuin Munkkivuoreen. Kävin kiertämässä Munkkivuoren kiertävän kehätien, mutta en viitsinyt jäädä tutkimaan tv-sarjasta tuttuja paikkoja pidemmäksi aikaa, etten kastuisi lähestymässä olleen ukkoskuuron vuoksi. Jatkoin matkaa junaratojen yli Ilmalan kohdilta, kun sade alkoi. Hetken aikaa mietin sadevaatteiden pukemista, mutta sadekarttaa tutkittuani totesin, että saattaisin ehtiä pois saderintaman alta, jos vain jatkaisin matkaa. Näin tein, enkä lopulta kastunutkaan juuri yhtään. Jos olisin jäänyt tutkimaan paikkoja Munkkivuoreen tai kiertelemään Helsinkiin, olisin kastunut totaalisesti. Oli toisaalta aivan mielenkiintoista pyöräillä täällä keskustan ulkopuolisilla lähialueillakin, missä en ollut aiemmin todellakaan liikkunut. Matkani jatkui kohti Porvoota Latokartanon, Kontulan, Vesalan ja Mellunmäen ohitse. 

Käpylä Koskelantie

Porvoossa pysähdyin kaupassa ostamaan iltaruoat ja täydentämään vesivarastot. Tässä vaiheessa matkaa oli takana jo kuusi tuntia ja 95 kilometriä. Porvoon jälkeen etsin taas ABC:n, koska puhelimen akku oli jälleen tyhjä Espoon ja Helsingin alueen jatkuvan navigoinnin vuoksi. Pernajan Kuninkaantien ABC:n pihaan kaartaessa alkoi satamaan todella rankasti, mutta taaskaan en kastunut lainkaan. Ehdin pyörällä juuri huoltoaseman katoksen alle sateen alkaessa. Kahvia juodessa odottelin sadekuuron ohimenoa ja sade loppuikin samaan aikaan puhelimen akun täyttyessä. Ihmettelin hyvää tuuriani sateiden suhteen ja ajattelin, että ehkäpä jokin suurempi voima oli päättänyt tämän kesäisellä pyöräreissullani säästää minut sateilta, koska viime kesäisellä reissulla olin saanut kärsiä sateista lähes joka päivä. 

Ilta alkoi jo pimentyä kun saavuin Loviisaan. Keskustaa kohti junaradan ylittävää siltaa pitkin pyöräillessä ihmettelin edessä kohoavaa upean näköistä kirkkoa. Ehkä osansa oli pimenevän illan hieman sumuisella ilmapiirilläkin, mutta kirkko oli yksi upeimmista, mitä olen nähnyt. Loviisasta jatkoin matkaa pimeässä kohti ensimmäistä Google Mapsista aiemmin merkkaamaani telttapaikkaa. Telttapaikka löytyikin ja raahasin pyöräni syvemmälle sammaleiseen metsään. Tänään oli ollut taas hieno pyöräilypäivä, olin ajanut lähes 160 kilometriä ja meno oli ollut helppoa. Tuntui, että olisin voinut jatkaa matkaa vielä tuntikausia. Yöllä nukuin vähän huonosti, koska viereinen moottoritie meni liian lähellä. 

Loviisan kirkko

12. Päivä 29.7.2023 Pyhtää - Vaalimaa - Virolahti

Herättyäni katsoin ulos teltasta ja telttailumetsäni näytti taas aivan erilaiselta kuin sinne yöllä saapuessa. Metsä oli hieno isoine kuusineen ja tummanvihreine sammalineen. Keitin aamupuuron ja suunnittelin tulevaa pyöräilypäivää. Olin eilen puhelinta huoltoasemalla ladatessa tehnyt kotiinpaluusuunnitelman ja aioin Vaalimaalla käynnin jälkeen pyöräillä takaisin Haminaan, josta ajaisin junalle Kouvolaan. Aamupalan jälkeen pakkailin kamat ja polkaisin aivan lähellä olleelle huoltoasemalle, jossa kävin kaupassa hakemassa päivän banaanit ja latasin taas puhelinta. Puhelinta ladatessa join kahvikupillista ja luin ilmaisjakelulehden läpi noin viisi kertaa. Lopulta puhelin oli täynnä ja aloin tekemään lähtöä huoltoasemalta. Pyöräilykenkiä pukiessa alkoi satamaan hieman vettä. Puin saman tien myös kenkien sadesuojat ja takin. Kauaa en ehtinyt matkaa jatkaa, kun piti pysähtyä pukemaan päälle myös pitkät housut. 

Heräsin sammaleisesta satumetsästä

Noin tunnin pyöräiltyäni saavuin Karhulaan ja tajusin vasta tässä vaiheessa, että jos haluaisin käydä Kotkan keskustassa minun täytyisi pyöräillä noin 10km merelle päin. Opin nyt 40-vuotiaana sen, että Kotkan keskusta sijaitsee saaressa, Kotkansaaressa. Päätin jättää Kotkassa vierailun tulevaisuuteen, sillä 20km edestakaisin pyöräilyyn menisi liikaa aikaa ja voimia ja luultavasti en sitten ehtisi enää illaksi Vaalimaalle. Jatkoin matkaa ja mietiskelin samalla, että saapa nähdä milloin Kotkassa tulee käytyä. Tänään meno oli vähän takkuista, varmaankin eilisestä 160km etapista johtuen. Olin fyysisesti aika väsynyt ja jotenkin sateinen sää veti mielialan matalaksi. Haminaan saavuttua tuntui siltä, että tekisi mieli kääntyä Kouvolaa kohti ja lähteä jo junalla kotiin. Sade jatkui vieläkin, mutta oli sentään myötätuuli. 

40 kilometrin matka Haminasta Vaalimaalle sujui todella nopeaa. Ajoin tietä numero 170 pitkin ja liikennettä oli todella vähän. Suurimman osan matkasta tien vieressä meni jopa pyörätie. Vaalimaalle menee myös uudempi E18 moottoritie ja ilmeisesti suurin osa liikenteestä menee sitä pitkin. Muutamassa kohtaa pienempi tie ylittikin moottoritien ja moottoritielläkään ei juuri näkynyt liikennettä. Rajan hiljenemisen vuoksi koko kaakkoiskulma vaikutti täysin pysähtyneeltä. Ehkä osansa oli myös kaatosateeksi yltyneellä sateellakin. Ennen raja-asemalle saapumista ihmettelin isoa Rajamarket-ostoskeskusta, jonka parkkipaikalla näkyi muutama auto. Tien toisella puolella näkyi suljettu Zsar Outlet kylä. Rajamarketin vieressä oli myös suljettu Teboilin huoltoasema. Pyöräilin aivan raja-asemalle asti ja huomasin avoinna olevan odotustilan, joka sekin oli tyhjä. Lämmittelin hetken aikaa sisätiloissa ja söin banaanin. Mietiskelin, olisikohan maailmantilanne vielä joskus minun elämäni aikana sellainen, että Vaalimaalta voisi pyöräillä Viipuriin ja Pietariin. Pietariin olisi rajalta matkaa vain alle 200 kilometriä. 

Vaalimaan raja-asema

Perillä

Rajamarket

Odotustilassa oli mukavan lämmin ja banaanin syötyäni unohduin penkille istuskelemaan ajatuksissani. Meinasin nukahtaa ja totesin, että olisi ehkä parempi lähteä jatkamaan matkaa, että pääsisin telttaan nukkumaan. Lähdin pyöräilemään takaisin samaa reittiä, mistä olin juuri tullutkin. Sade yltyi kokoajan ja nyt tuuli oli sivuvastainen ja puhalsi suoraan mereltä. Olin katsellut Haminan ja Vaalimaan väliltä muutamia potentiaalisia telttapaikkoja, joista ensimmäiselle käännyinkin 20km pyöräiltyäni. Telttapaikka oli aika hyvä, kalliolla ison kiven takana suojassa. Pystytin teltan mahdollisimman nopeasti sateessa. Teltassa kuivasin itseni ja puin fleecetakin, jonka olin nyt viime kesän paleltumisesta viisastuneena ottanut mukaan. Alkuruoaksi tein mukana reissun alusta saakka kuljettamani kanakeittoretkiruoan. Itse asiassa kanakeitto oli käynyt mukanani vaeltamassa Saariselän erämaassa ja matkustanut viime kesänä Oulusta Nordkappiin ja tänä kesänä Torniosta Vaalimaalle, joten oli jo aikakin lopettaa sen matkustelu ja syödä se pois. Kohta jälkiruoaksi pähkinöitä syödessä ja olutta juodessa mietin, että tänään oli ollut loppujen lopuksi aika mukava pyöräilypäivä. Rättiväsyneenä lämpimässä untuvamakuupussissa olut kädessä teltassa makoillessa olo tuntui jotenkin todella hyvältä.

13. Päivä 30.7.2023 Virolahti - Kouvola

Aamulla heräsin auringonpaisteeseen ja teltan kuumuuteen. Yöllä oli satanut pitkään, koska teltta oli ulkopuolelta vieläkin märkä. Puuroa ja kahvia keittäessä huomasin, että minulla oli vesiongelma. Kaikki loppu vesi oli kulunut aamupalan tekemiseen. Telttapaikaltani oli noin 20km takaisin Haminaan ja välillä ei ollut mitään huoltoasemia tai pysähdyspaikkoja. Tietysti vettä olisi saanut jostain talosta kysymällä, mutta ajattelin, että pystyn hyvin pyöräilemään ensimmäisen tunnin ilman vettäkin. Lähdin matkaan ja yritin ajaa mahdollisimman rauhallisesti. Kohta vastaan tullut lämpötilanäyttö näytti ilman lämpötilaksi +22 astetta ja tien lämpötilaksi +46 astetta. Tunnin ja vartin vääntämisen jälkeen saavuin takaisin Haminaan. Olo tuntui kuivahtaneelta ja ajelin huoltoasemalle, josta kävin hakemassa päivän vesipullot, puolen litran kolan, banaaneja ja jäätelön. Kokiksen ja jäätelön jälkeen olo tuntuikin heti paremmalta. Lisäsin vielä renkaisiin ilmaa ja lähdin jatkamaan matkaa kohti Kouvolaa. Matkalla ajoin Haminan raatihuoneen lähistöltä ja tutustuin kaupungin mielenkiintoiseen ympyrän malliseen ruutukaavaan. Hetken aikaa katuja pyöräiltyäni en enää osannut kaupungista ulos ilman Komootin navigaattoria. Sanonta "sekaisin kuin Haminan kaupunki" tuleekin kuulemma juuri tästä kaupungin erikoisesta ruutukaavasta. 

Hamina

Hamina

Hamina

Jatkoin matkaa kohti Myllykoskea ja Kouvolaa pienempää tietä numero 371 pitkin. Tie oli todella rauhallinen ja kulki kumpuillen mukavassa maalaismaisemassa. Sää jatkui edelleen aurinkoisena ja tuulikin oli sivumyötäistä. Pyöräileminen oli mukavaa, vaikka olo olikin melkein kahden viikon pyöräilemisen ja aamun nestehukan vuoksi aivan ylirasittunut. En kiirehtinyt, vaan nautiskelin maisemista ja auringosta musiikkia kuunnellen. Myllykoskelta lähtien ajoin hetken aikaa Kymijoen vartta ja keksin komean joen nimestä reissun toiseksi huonoimman sanonnan tai vitsin (Kymijoki = Gym River). Ensimmäiseksi huonoin Raumalla keksimäni sanonta on niin huono, etten viitsi sitä tänne kirjoittaa. Tällaiset kaikenlaiset sanaleikit ja etenkin syvällisemmät pohdinnat ovatkin olleet aina iso osa pyöräily- ja vaellusreissujani. Reissun aikana keksimilleen vitseille saattaa väsyneenä pyöräillessä nauraa useana päivänä ja syvällisemmät pohdinnat ja oivallukset saattavat reissun jälkeen kehittyä eteenpäin teoiksi asti. Varmasti ajatustyötä pystyy tekemään myös rannalla tai riippumatossa maaten, mutta itselläni aivotoimintaa helpottaa jostain syystä se jos liikun samalla pyöräillen tai erämaassa vaeltaen. Ja yksin pyöräreissussa tai vaelluksella oleminen on aivan ehdoton edellytys sille, että edellä mainitun kaltaista ajatustyötä pystyy tekemään. 

Kiva tie

Ja kivat maisemat

Myllykosken jälkeen aloin saapua Kouvolaan. Kouvolassa olen aikuisiälläni käynyt kerran, kesällä 2010 Helsingistä Kuopioon pyöräillessäni. Silloinkin olin yötä Tykkimäki campingissa, jonne nytkin lähdin suunnistamaan ensin kaupassa käytyäni. Kerrostalolähiössä sijainneelta kaupalta leirintäalueelle Komootin navigaattorin avulla suunnistaessa ihmettelin sitä, kuinka en muistanut ollenkaan reittiä leirintäalueelle. Luultavasti olin edellisellä kerralla saapunut leirintäalueelle aivan eri suunnasta. Leirintäalueen löydettyäni huomasin, että alueelle oli tehty isompikin remontti. Vastaanoton työntekijän kysyessä olinko vieraillut heillä aiemmin, kerroin, että olen kyllä yöpynyt täällä 13 vuotta sitten, mutta nyt alue näyttää aivan erilaiselta. Sainkin kuulla, että paikka oli remontoitu juuri pari vuotta sitten. Leirintäalue olikin hienoin, missä olen koskaan telttaillut. Jokaisella telttapaikalla oli nykyaikaisesti oma sähkötolppansa, huoltorakennukset olivat siistit ja vessoja sekä suihkuja oli riittävästi. Keittiörakennuksesta hain vain vettä, mutta sekin oli uusine kodinkoneineen todella siisti ja nykyaikainen. Telttapaikan hinta oli jopa halvempi kuin Yyterin leirintäalueella. 

Tykkimäki camping

Tykkimäki camping

Tykkimäki camping

Kävin suihkussa, tein ruokaa ja valvoin myöhään Netflixiä katsellen. Olo oli todella väsynyt ja ylirasittunut, mutta onnellinen. Olin ihmeissäni siitä, että olin onnistunut pyöräilemään läpi Suomen rannikon ilman suurempia ennakkovalmisteluja. Isompia ongelmiakaan matkalla ei ollut. Fyysisesti ainoastaan viime kesän reissulla tulehtunut oikea akillesjänne vaivasi välillä, mutta opettelemani kinesioteippaus auttoi viemään kipua pois. Närpiössä tapahtuneen klossin lipsahtamisen vuoksi saamani pieni säärihaava ei ollut onneksi tulehtunut, kun olin tapaturman jälkeen hoitanut sitä huolellisesti. Puolen yön aikoihin kävin vielä leirintäalueen lammen rannassa katselemassa viimeisiä auringonsäteitä ja olin kiitollinen siitä, että reissu oli sujunut ilman suurempia vastoinkäymisiä. 

14. Päivä 31.7.2023 Tykkimäki camping - Kouvolan rautatieasema

Reissun viimeisenä päivänä siirryin vain leirintäalueelta rautatieasemalle ja lähdin junalla kohti Oulua. Siirtymässä tuli hieman kiire, enkä ehtinyt käydä matkalla missään muualla kuin kaupassa. Junaa ei tarvinnut odottaa kuin alle 5 minuuttia. Lastasin pyörän ja laukut junaan ja aloitin pitkän paluumatkan kohti kotia. Tämän kesäinen reissu oli yksi kivoimmista mitä olen tehnyt. Oli mukava ajaa kolmannen kerran suosikkireittiäni länsirannikkoa pitkin. Torniosta Vaalimaalle pyöräilykilometrejä kertyi 1335,46km ja koko reissun aikana yhteensä 1469,60km.

Kouvolan rautatieasema