Kesän pyöräreissun suunnittelu alkoi jo talvella, jolloin ensimmäisenä vaihtoehtona oli lähteä ajelemaan Etelä-Ruotsin kautta Tanskaan ja Saksaan. Tilasin jo Ruotsin itärannikon pyöräreittikirjankin, mutta kun aloin suunnitella reittiä tarkemmin, luovuin ajatuksesta aika pian. Reitistä olisi tullut liian pitkä, enkä halunnut viettää koko kesälomaa pyörän penkissä. Siksi ajattelinkin pysyä Suomessa ja lähteä Itä-Suomeen, jossa on paljon paikkakuntia joissa en ole koskaan käynyt. Reittisuunnitelman, sisältäen päivämatkaosuudet ja yöpymispaikat, sain valmiiksi pari viikkoa ennen reissuun lähtöä. Reitti kuitenkin muuttui pari päivää ennen lähtöä, kun päätin, etten ajakaan Via Kareliaa pitkin Joensuuhun, vaan käännynkin Kuopioon. Pari päivää ennen lähtöä tein pyörälle perushuollon eli pesun, renkaiden vaihdon ja vaijereiden vaihdon. Jarruvaijereita vaihtaessa huomasin, että ne olivat ihan ruosteiset ja olisivat joutaneet vaihtoon jo ajat sitten. Varusteita otin mukaan suunnilleen saman setin kuin aiemmalla reissullakin ja siksi en ala niitä tähän listaamaan. Kamat sain kasattua ja laukut pakattua kun vuorokausi kääntyi jo lähtöpäivän puolelle. Tavaraa tuli mukaan arviolta 20kg.
1. Päivä: 4.6.2010 Helsinki-Porvoo 56,25km av: 16km/h
Näytä suurempi kartta
Lähtöpäivän aamuna jännitti niinkuin aina pyöräreissuun lähtiessä. Hermoilin kuinka saisin suunnistettua ulos Helsingin keskustasta ja miten pyöräily 20 kilon tavaraläjän ja lukkopolkimien kanssa onnistuisi pääkaupungin ruuhkassa. Junassa Vihannista Helsinkiin sain huomata, että routavauriot myöhästyttävät junia vielä kesäkuussakin. Juna myöhästyi kaikilta jatkoyhteyksiltä ja konnari sai kuuluttaa jatkuvasti reittivaihtoehtoja niille matkustajille, jotka myöhästyivät juniltaan. Hauskin oli kuulutus itään matkustaville: "jos haluatte, voitte matkustaa tällä junalla Tikkurilaan, josta voitte vaihtaa itään menevään junaan". Konnari ei kertonut, mikä se toinen vaihtoehto oli, ilmeisesti sellaista ei ollutkaan. Onneksi ei tarvinnut itse vaihtaa junaa, kun menin päätyyn asti. Tällä kertaa juna pysähtyi kuitenkin ennen rautatieaseman seinää.
Noin kahden aikaan päivällä saavuimme Helsinkiin ja pääsin lastaamaan pyörää ja starttaamaan matkaa. Eräs mies kommentoi touhuani extriimiksi. Nauratti ja olo oli intoa täynnä. Otin ensimmäisiä haparoivia polkaisuja painavalta tuntuvalla pyörällä pitkin Kaisaniemenrantaa ja katselin ihmeissäni kun rannasta heräili vällyjen alta rähjäisen näköinen mies. Huomasin, että rannassa olevien veneiden alla majoittui enemmänkin ihmisiä. Näky oli aika uskomaton. Olin mielikuvaharjoitellut kartasta reitin rautatieasemalta itäväylän pyöräteitä pitkin Porvoontielle, enkä eksynytkään kuin kerran Roihuvuoressa. Helsingin keskustassa pyöräileminen olikin helpompaa kuin olin kuvitellut. Ainoastaan keuhkoja kutitteleva liikenteen pöly vaikeutti matkantekoa. Jalkakäytävillä oli useimmiten pyöräkaistat, joita pitkin matka eteni mukavan sujuvasti.
Noin kahden aikaan päivällä saavuimme Helsinkiin ja pääsin lastaamaan pyörää ja starttaamaan matkaa. Eräs mies kommentoi touhuani extriimiksi. Nauratti ja olo oli intoa täynnä. Otin ensimmäisiä haparoivia polkaisuja painavalta tuntuvalla pyörällä pitkin Kaisaniemenrantaa ja katselin ihmeissäni kun rannasta heräili vällyjen alta rähjäisen näköinen mies. Huomasin, että rannassa olevien veneiden alla majoittui enemmänkin ihmisiä. Näky oli aika uskomaton. Olin mielikuvaharjoitellut kartasta reitin rautatieasemalta itäväylän pyöräteitä pitkin Porvoontielle, enkä eksynytkään kuin kerran Roihuvuoressa. Helsingin keskustassa pyöräileminen olikin helpompaa kuin olin kuvitellut. Ainoastaan keuhkoja kutitteleva liikenteen pöly vaikeutti matkantekoa. Jalkakäytävillä oli useimmiten pyöräkaistat, joita pitkin matka eteni mukavan sujuvasti.
Valmiina lähtöön.
Roihuvuoren vesitorni
Porvoontiellä vastaan tuli pyöräilijöitä niin jatkuvana virtana, etten ehtinyt ja jaksanut kohta enää tervehtiä jokaista. Bongasin myös komeita pyöriä, esim. erään Cérvelon, joka oli varmasti kallein livenä näkemäni pyörä. Cérvelo kuski kertoi, että menossa oli kuudes lenkki ja pyörä tuntui hyvältä. Empä osannut muuta sanoa kuin, että ihan varmasti. Montaa tuntia ei tarvinnut Helsingistä edetä kun aloin saapua jo Porvooseen ja alkoi leirintäalueelle suunnistus. Suunnistus johti siihen, että kohta en enää tiennyt mihin olin menossa ja jouduin kaivamaan laukusta puhelimen ja tarkistamaan asiaa googlemapsista. Google oli sitä mieltä, että olin menossa väärään suuntaan ja käännyinkin ympäri ja löysin lopulta tieni Porvoon Kokonniemen leirintäalueelle. Leirintäalue oli avattu juuri samana päivänä ja olinkin kesän ensimmäisiä asiakkaita. Ruohoa ei oltu leikattu ja teltan sai pystyttää aikamoiseen heinikkoon. Pystyttelin teltan, keittelin pastat, kävin suihkussa ja kello kävikin jo iltayhdeksää. Tuossa vaiheessa leirintäalueen henkilökunta päätti poistua paikalta ja alue jäi vartioimattomaksi ja portti avoimeksi öisille kävijöille. Tein vielä iltavenyttelyt ja painuin telttaan unten maille.
Leirintäalueella ei ollut ihan vielä sesonkikausi.
2. Päivä: 5.6.2010 Porvoo-Kouvola 102,16km av: 15,7km/h
Näytä suurempi kartta
Aamulla oli outoa herätä teltasta ja heräämisestä teltasta ulospääsyyn kuluikin tunnin verran aikaa. Keittelin ensimmäisenä puurot ja kyllä puuro maistuikin hyvälle ulkoilmassa. Kahvia juodessa kiristelin pyörästä vaijereita, joiden kuoret olivat uutuuttaan painuneet kasaan ja vaijerit siksi löystyneet. Tämän jälkeen laitoin tavarat kasaan, vesipullot täyteen ja kurvasin pois leirintäalueelta. Ehdin ajaa kilometrin verran kun huomasin, että takalaukut tuli asennettua väärinpäin ja ne piti pysähtyä kääntämään. Ajelin Porvoon keskustan läpi sen enempiä pysähtelemättä. Muutaman kerran pysähdyin keskustassa ottamaan pakollisia valokuvia. Oli koulujen päättymispäivä ja iloisen näköisiä uusia ylioppilaita tuli vastaan useaan otteeseen. Meiningistä tuli itsekin hyvälle tuulelle ja tuntui siltä, että kesä oli alkanut juuri nyt! Veri veti tien päälle ja määränpäänä siinti tänään Kouvola noin 100km päässä ja välietappina Lapinjärvi. Matka eteni kutostietä kierrellen kohti Lapinjärveä tunti kerrallaan. Lapinjärvellä suuntasin ensin sivarikeskukseen, jossa ei näyttänyt olevan ketään paikalla. Ruokala oli kiinni, eikä legioonalaisiakaan näkynyt. Otin valokuvia komeasta rakennuksista ja miljööstä ennenkuin lähdin etsimään ruokailupaikkaa.
Sivarikeskus, päärakennus
Ruokala
Ruokapaikaksi valitsin Teboilin, josta minulle ei olisi haluttu myydä kasvisherkku-annosta, koska kastike oli loppunut. Vaadin saada annoksen ilman kastiketta ja sainkin. Alennusta en saanut. Söin kunnolla, join pullakahvit ja lähdin tien päälle ilman ruokalepoa. Meinasin nukahtaa pyörän satulaan, kun verensokeri nousi koholle syöpöttelyn jälkeen. Ruokatauon aikana tuuli oli yltynyt ja raju sivutuuli piti huolen siitä, että ajamisessa riitti työtä. Tauolle pysähtyessäni asettelin pyörän niin, ettei se varmasti kaatuisi tuulessa. Kun pääsin istumaan nurmikolle tuli tuulenpuuska ja heitti oikein komeasti pyöräni nurin. Lapinjärveltä jouduin ajamaan jonkin matkaa kutostien vilinässä ennenkuin pääsin kääntymään pienemmälle tielle kohti Kouvolaa. Olin katsellut googlemapsin katunäkymällä pienempien teiden kuntoa reittiä suunnitellessa ja nyt oli hauska bongailla "tuttuja paikkoja" livenä tien päällä. Kouvolaan ehdin juuri ennen kauppojen sulkeutumista ja kävin täydentämässä ruokavarastot. Voimat olivat ihan lopussa sadan kilometrin sivutuulessa ajelusta ja vääntäydyin leirintäalueelle. Edellä mainitun karttaohjelman suosittelema reitti kierrätti minut leirintäalueelle todella kummallista reittiä, sillä loppumatkan ajelin pitkin polkuja ja pururataa. Leirintäalue (Tykkimäki Camping) oli mainio ja neljän tähtensä arvoinen. Teltan pystytin ensin väärinpäin oviaukko tuulen suuntaan ja teltasta meinasi tulla leija. Illalla löhösin teltassa väsyneenä ja kävin vastaanoton kahvilassa katsomassa uutiset ja urheiluruudun. Väsytti niin paljon, ettei tahtonut televisiota nähdä, siksipä painuinkin nukkumaan.
Tykkimäki Camping
Tykkimäki Camping
3. Päivä: 6.6.2010 Kouvola - Lappeenranta 88,35km av: 17km/h
Näytä suurempi kartta
Aamulla heräsin tyytyväisenä siitä, ettei tuuli ollut tyyntynyt, sillä se tiesi myötätuulietappia Lappeenrantaan. Aamuhärdelli sujui jo rutiinilla ja pääsin nopeasti tien päälle. Ennen reissua olin saanut tiedustelutietoa fillarifoorumilta, että matka Kouvolasta Lappeenrantaan olisi tylsää, liikenne kutostiellä hurjaa ja loppumatkasta Lappeenranta tervehtisi tietyömaalla. Onneksi aurinko kuitenkin paistoi ja kirkasti mieltä, kun ajelin kutostien hurjassa liikennevilinässä. Tie oli järjettömän kapea tuollaiseen liikennemäärään suhteutettuna. Näin päivän aikana paljon hulluja ohituksia ja muutama auto humahti ohi vähän liian läheltä. Välillä kävi mielessä, että pyöräilijänä olisin aika kevyttä kamaa jos joku joutuisi väistämään pientareelle vaikkapa vastaantulevaa ohittajaa.
Fillarifoorumin tiedustelutiedot pitivät paikkansa, eikä matkalla ollut juuri näkemistä. Poikkeuksen teki salpa-asema Luumäellä, jossa kannattaa pysähtyä jos tuollapäin liikkuu. Rakennelmia kierrellessä ja taukoa viettäessä ihmettelin sitä, mikä saa ihmiset tappamaan toisiaan ja valjastamaan kaikki insinöörintaitonsa siihen, että toisia ihmisiä saataisiin tapettua mahdollisimman tehokkaasti. Kun olin lähdössä jatkamaan matkaa muistin yhtäkkiä laukuissani olevan "Pasifismin klassikoita"- kirjan, jonka olin ostanut matkalukemiseksi. Tarkoitus ei ollut tehdä reissusta mitään sotaretkeä, mutta pari seuraavaa päivää ajatukset pyörivät jonkin verran sodan järjettömyyttä pohtiessa.
Fillarifoorumin tiedustelutiedot pitivät paikkansa, eikä matkalla ollut juuri näkemistä. Poikkeuksen teki salpa-asema Luumäellä, jossa kannattaa pysähtyä jos tuollapäin liikkuu. Rakennelmia kierrellessä ja taukoa viettäessä ihmettelin sitä, mikä saa ihmiset tappamaan toisiaan ja valjastamaan kaikki insinöörintaitonsa siihen, että toisia ihmisiä saataisiin tapettua mahdollisimman tehokkaasti. Kun olin lähdössä jatkamaan matkaa muistin yhtäkkiä laukuissani olevan "Pasifismin klassikoita"- kirjan, jonka olin ostanut matkalukemiseksi. Tarkoitus ei ollut tehdä reissusta mitään sotaretkeä, mutta pari seuraavaa päivää ajatukset pyörivät jonkin verran sodan järjettömyyttä pohtiessa.
Luumäen salpa-asema
Lappeenrantaan saapuessa moikkasin kahta retkipyöräilijäkollegaa joista toinen karjaisi heit niin, että kuului helposti läpi liikenteen melun nelikaistaisen tien toiselle puolelle. En tiedä mihin olivat illasta vesisateessa ja vastatuulessa kollegat matkalla. Leirintäaluetta etsiessä luotin taas googlemapsin suunnistustaitoon ja kohta löysin itseni ajelemasta sääskien seasta pitkin pururataa. Vastaantulevien lenkkeilijöiden ilmeet olivat näkemisen arvoisia, ei varmaan joka päivä tule noin mäkisellä lenkkipolulla vastaan retkipyöräilijää täydessä varustuksessa. Taas se leirintäalue löytyi loppujen lopuksi ja pääsin majoittumaan aittaan, joka oli ihan soveliaan kokoinen yhdelle henkilölle. Oviaukko oli hieman liian matala ja löinkin siihen heti pääni kun olin menossa keittelemään trangialla pastaa aitan portaille. Poksahdus oli sen verran kivulias, että täytyi mennä takaisin sisälle ottamaan happea ja suorittaa ulostulo uudemman kerran. Löin pääni oveen vielä pari kertaa lisää oleskeluni aikana. Yhdellä kertaa oli tosin pyöräilykypärä päässä, eikä tuntunut missään. Kunnon naurut sain kun luin illalla aitan seinäkirjoituksia: "Ai vittu kun sattu päähän tuo ovi" "Miksi vitussa tuo ovi on noin matala". Joku muukin oli näköjään saanut päänsä kuppaiseksi.
Lappeenrantalaisilla on hieman haasteellisemmat pururadat.
Kääpiön maja
4. Päivä: 7.6.2010 Päivä Lappeenrannassa
Aamulla heräsin pienoisessa krapulassa, olinhan kumonnut eilisiltana jopa kolme olutta. Olisi vissiin pitänyt helteisen päivän jälkeen juoda muutakin kuin olutta. Raahauduin leirintäalueen vastaanoton kautta pesutupaan ja pistin pyykit pyörimään. Kun sain kotityöt hoideltua lähdin turisteilemaan Lappeenrannan kaupunkiin. Kävin syömässä huonon pitsan, jonka jälkeen herkuttelin vohvelikahveilla satamatorilla. Torin laiturissa oli pari kaljalaivaa, eli vanhaa purtiloa joissa anniskeltiin olutta ja soitettiin poppia. Toisessa laivassa soitettiin yllättävästi hip-hoppia ja reggaeta. Kuuntelin jonkin aikaa musiikkia laiturilla (kaljaa ei tehnyt mieli yhtään) ja lähdin katselemaan Lappeenrannan linnoitusta. Kävelymatkalla näin komeita veneitä ja hiekkalinnan. Tyypit kastelivat isoja hiekkakasoja ja veistivät niihin sen jälkeen tosi siistejä veistoksia. Homma näytti ihan joltain arkeologiselta kaivaukselta. Linnoitus oli myös näkemisen arvoinen. Komeita rakennuksia riitti toisensa jälkeen ja linnoituksen vallilta oli komeat näkymät satamaan. Jumituin istumaan vallille pitkäksi aikaa ja oikein tunsin kuinka kesäloman rentouttava vaikutus imeytyi auringonpaisteesta ja upeista maisemista. Kun olin meditoinut tarpeeksi, pyöräilin kaupan kautta illaksi leirintäalueelle ja aloin valmistautua seuraavan päivän lyhyeen Imatralle päättyvään etappiin.
T-Rex
Linnoitus
Linnoitus
5. Päivä: 8.6.2010 Lappeenranta - Imatra 59km av: 15km/h
Näytä suurempi kartta
Lepopäivän jälkeen tien päälle lähteminen oli mukavaa, mutta pyörä ei kulkenut sitten minnekään. Tarkistin moneen kertaan, etteivät jarrut laahaa, mutta hyvin mahtuivat renkaat pyörimään, vika oli siis miehessä. Kun olin sätkinyt tunnin verran eteenpäin ja päässyt ohi Lappeenrannan keskustan, ylitin Saimaan kanavan. Menin viettämään päivän ensimmäistä taukoa Mälkiän sululle , jonka läpi oli juuri menossa venäläinen rahtialus. Oli hyvää tuuria, että satuin paikalle juuri kun laiva oli sulussa ja pääsin näkemään ensimmäistä kertaa elämässäni kuinka homma hoituu. Laiva nousi yllättävän ripeällä tahdilla useita metrejä ylöspäin sulun täyttyessä ja jatkoi matkaa seuraavalle välille. Näytöksen jälkeen jatkoin matkaa pikkutietä pitkin Imatran suuntaan. Kumpuilevaa ja kiemurtelevaa pikkutietä oli paljon mukavampi ajella kuin kutostietä tietyöruuhkassa. Seuraavaa taukoa vietin jonkun pikkukylän jalkapallokentällä chillaillen ja näin kun tietä pitkin suhahti nojapyörä. Komean näköistä oli meno, mutta tyypillä ei ollut kypärää päässä.
Matka jatkui oksennukselle haisevan sellutehtaan ohi Joutsenon taajaman läpi edelleen sopivan pientä tietä pitkin. Vastaan ei tullut yhtään huoltoasemaa ja kahvihammasta kolotti jo kunnolla, pullakin olisi maistunut. Tulin kutostien varrelle, jossa sama hullu liikennevirta näytti edelleen jatkuvan. Sain odotella risteyksessä monta minuuttia ennenkuin pääsin ylittämään tien. Tien ylittämisen jälkeen näin taas Googlemapsista tuttuja paikkoja ja huomasin kartasta, että olin aika lähellä Venäjän rajaa. Rajalle oli matkaa alle kymmenen kilometriä. Kun aloin lähestyä Imatraa väistyivät pilvet taivaalta ja aurinko paistoi välillä jopa helteisesti. Tietä oli tälle päivälle takana jo sen verran, että ruokatauko olisi ollut paikallaan. Ruoan sijaan hain Siwasta jäätelön ja karkkipussin joilla verensokeri nousikin nopeasti ja matka jatkui. Kauppareissun jälkeen aloin saapua Imatralle, eli kaupunkiin, jossa ei kuulemma ole keskustaa. Jonkinmoisen keskustan löysin Imatrankosken luota, mutta sen jälkeen kaupunki jatkui kummallisen nelikaistaisen tien varrelle levittyneenä kauppakeskusten ja lähiöiden jonona. Tuosta nelikaistaisesta tiestä tuli ihan mieleen joku itäsaksalainen bulevardi.
Komian värinen työväentalo
Mälkiän sulku
Imatran valtionhotelli (Smurffilinna)
ImatraStraße
Pienimuotoisen suunnistamisen jälkeen saavuin leirintäalueelle, jonka vastaanotossa minua palveli kauniisti karjalaisittain puhuva tyttö. Imatran lerintäalue oli kummallisessa tiheässä kuusikossa ja sääskiä oli jumalattoman paljon tuulisesta säästä huolimatta. Lähtiessä kirjoitinkin palautteen, että puuston raivaus olisi alueella paikallaan. Kun olin saanut pystytettyä teltan, syötyä ja käytyä suihkussa, lähdin kahville Imatran kylpylään. Kahvi ja pulla olivat hinnoissaan, ilmeisesti venäläisiltä turisteilta kehtaa laskuttaa palveluista ihan kunnollista hintaa. Leirintäalueelle palatessa istuskelin komealla uimarannalla ja katselin kun linnut lentelivät tuulessa komeita piruetteja. Auringonpaisteessa komeissa maisemissa istuessa akut latautuivat taas täyteen lomaenergiaa. Hiljaiselle leirintäalueella palattuani tein vielä iltavenyttelyt ja painuin nukkumaan. Unta ei tarvinnut tänä iltana houkutella.
Leirintäalueen rantaa
6. Päivä: 9.6.2010 Imatra - Punkaharju 109km av: 17,21km/h
Näytä suurempi kartta
Aamulla tankkasin kunnolla puuroa koneeseen, koska tänään oli päästävä Punkaharjulle, jonne matkaa kertyisi noin 110km. Leirintäalueelta poistuessani kävin jättämässä vastaanottoon palautelapun. Lähdin rullailemaan rennolla vauhdilla tien päälle. Ajattelin, ettei parane alkaa heti alkumatkasta repimään kieli vyön alla, että jaksaa koko päivän satulassa. Ylitin Vuoksen ja pysähdyin katselemaan jokea. Vesi näytti todella tummalta, olikohan joki sitten tuossa kohtaa syvä vai mistä lie virran väri johtui. Matka eteni hitaasti, mutta varmasti ja aurinkokin alkoi porottamaan. Olin suunnitellut päivän reitin siten, että oikaisisin pienempää tietä kohti Punkaharjua. Näin välttäisin taas kuutostien kuumotukset. Ajellessa katselin tankolaukun päällä olevaa karttaa ja päätin, että kierrän leijonapaikkakunnan Ruokolahden kautta. Paikka tuotti kuitenkin pettymyksen, kun en nähnyt mitään leijonaan viittaavaa. Leijona-legenda täytyisi ehdottomasti hyödyntää kunnassa paremmin. Leijona-humppa on sentään tehty. Ruokolahdella kävin vilvoittelemassa kaupassa ja keräsin aineksia päivän ateriaa varten. Olin ajatellut kiehauttaa pikaisesti pastat jossain matkan varrella. Säästäisin siten aikaa ja rahaa.
Vuoksi
Ruokolahti-Punkaharju väliltä ei paljon kerrottavaa kertynyt. Tie oli pieni ja mäkinen, eikä asutustakaan paljon ollut. Jossain keskellä ei mitään pysähdyin p-paikalle ja vietin ruokatauon. Syödessä katselin kun kymmenet sudenkorennot paistattelivat päivää tien varren kaiteella. Pastan ahmimisen jälkeen kiipesin vieressä olleeseen lintutorniin ruokalevolle. Hetken torkuttuani kapusin alas, pakkasin tavarat ja lähdin jatkamaan matkaa. Pyöräily ei tänään maittanut yhtään ja laskin mittarista kokoajan vain Punkaharjulle jäljellä olevia kilometrejä. Hommaa ei helpottanut sekään, että olin jo alkumatkasta kuluttanut puhelimen akun tyhjäksi musiikkia kuunnellessa. Sain taisteltua tieni Punkaharjulle ja kävin munkkikahvilla, sillä leirintäalueelle oli keskustasta vielä kymmenisen kilometriä. Leirintäalueelle kiirehtiessäni ajoin ohi harjutien risteyksestä ja kuuluisan maisematien ajaminen täytyi siirtää huomiseksi. Leirintäalueelle päästessäni olin jo päivän taipaleesta sekaisin kuin seinäkello. Kumpuilevaa tietä pitkin ajaminen kuumassa säässä oli tehnyt tehtävänsä. Telttailijoita ei tälläkään leirintäalueella juuri näkynyt, ainoastaan muutama pihi saksalainen. Suoritin iltarituaalit pikavauhdilla ja painuin iltaoluen nautittuani nukkumaan. Nukahtamista ei häirinnyt edes se, kun viereisessä grillikatoksessa alkoi pilkkomaan puita känninen mies pilkkomisalustanaan grillikatoksen puinen lattia. Pauke kaikui hienosti läpi muuten jo hiljentyneen leirintäalueen.
Lounas
Hyvä nukkumispaikka
Taidekuva leirintäalueen vessasta
7. Päivä: 10.6.2010 Punkaharju - Savonlinna 43,82km av: 15,21km/h
Näytä suurempi kartta
Punkaharjulta lähdin takaisin samaan suuntaan josta eilisiltana tulin. Oli pakko käydä ajamassa läpi Harjutie, jonka olin eilen missannut. Näin kerran Yleltä Suomen kansallismaisemat- dokumenttisarjan jakson Punharjusta ja tiesin millaisia maisemia odottaa. Harju teki vaikutuksen, vaikka maisemat oli nähnyt aiemmin tv:stä. Vietin yli tunnin verran aamupäivästä harjutietä pitkin pyöräillessä ja valokuvia napsiessa. Punkaharjulta lähtiessä kävin juomassa jokapäiväiset munkkikahvit huoltoasemalla ja lähdin siirtymään 30 kilometrin päässä sijaisevaan Savonlinnaan. Heti alkumatkasta huomasin vatsani kipeytyvän ja kun olin juonut jo melkein koko pullollisen leirintäalueelta täyttämästäni vesipullosta, tajusin että vatsakipu johtui vedestä. Pysähtyessäni kaatelin vedet pitkin tienpiennarta ja ajelin Savonlinnaan kuivin suin. Yritin lievittää kokoajan tuskaisemmaksi käyvää oloa kokiksella joka helpottikin oloa jonkin verran. Ajelin Savonlinnassa kaupan kautta suorinta tietä leirintäalueelle, joka sijaitsi ärsyttävästi kymmenisen kilometriä keskustasta. Leirintäalueella kävin laittamassa pyykit peseytymään ja aloin pystyttämään telttaa. Tuossa vaiheessa vatsaan pisti jo niin paljon, että hetken aikaa ajattelin jo lähteä sairaalaan. Teltassa lepäily ja syöminen paransivat kuitenkin mahavaivat ja illalla istuin jo uimarannalla komeaa auringonlaskua katselle ja iltaolutta nautiskellen. Tämä päivä meni jotenkin nopeasti ohi, kun ajomatkaa kertyi kohtuu vähän ja aika kului teltassa maatessa ja pyykkiä pestessä.
Taas talo meikäläisen lempivärissä
Punkaharjun valtionhotelli
Harjutie
Savonlinna city
Vuohimäki Camping
8. Päivä: 11.6.2010 Päivä Savonlinnassa
Heräsin tunnin herätyskelloa torkutettuani ja lähdin viettämään lepopäivää Savonlinnan keskustaan. Matkalla kävin aamupalalla ABC:llä, jossa muut söivät jo lounasta. Leirintäalueelta oli keskustaan matkaa noin kymmenisen kilometriä ja pyöräilyä tuli lepopäiväksi vähän liikaa. Sää oli mainio, ehkä paras koko matkan aikana, kun lukitsin pyöräni torin laidalle ja lähdin etsimään Olavinlinnaa. Linnassa maksoin viisi euroa opastetusta kierroksesta, joka kiersi läpi linnan kolme tornia. Kannattaa ehdottomasti mennä tuolle opastetulle kierrokselle jos linnassa käy, hinta-laatusuhde oli kohdallaan. Olin unohtanut ladata kameran akun ja salamavalo ei sen vuoksi toiminut linnan pimeissä sisätiloissa, eli eihän niistä kuvista oikein hyviä sitten tullut. Linnasta lähdettyäni kiertelin ja katselin muuta kaupunkia ja kävin syömässä taas huonon pitsan. Tällä reissulla en hyvää pitsaa tainnut syödäkään. Ruokaillessani oli hieno sää vaihtunut pilviseksi ja kohta alkoi jo satelemaan vettä. Kahvittelin vielä torin laitamilla ja katselin kun kauppiaat pakkailivat tavaroitaan. Muikut tuoksuivat herkullisen rasvaisilta, mutta pitsan jälkeen en kertakaikkiaan pystynyt syömään enää mitään, vaikka mieli tekikin. Kohta sade yltyi jo sellaiseksi, että torilta oli parempi poistua ja lähdin ajelemaan kohti leirintäaluetta. Matkalla kävin ostamassa ruokatarvikkeita huomiselle päivälle, jolloin matka jatkuisi kohti pohjoista.
Olavinlinna
Linnan sisäpiha
Tähystysaukko
Sisäpihan puu
9. Päivä: 12.6.2010 Savonlinna - Leppävirta 114km av: 19,10km/h
Näytä suurempi kartta
Aamulla heräsin sateen ropinaan. Vettä oli ropissut koko eilisillan ja yön läpi ja sade näytti vain jatkuvan. Kävin keittelemässä puurot keittiörakennuksessa ja aamiaista terassilla nauttiessa sade hellitti hetkeksi. Pakkasin varusteet, jotka olivat pysyneet hyvin kuivina, paitsi teltta oli tietysti päältä kastunut. Ajattelin, että seuraavalla leirintäalueella otan mökin, sillä märän teltan pystyttäminen ei houkutellut. Tielle lähtiessäni en ollut vielä päättänyt mihin asti tänään ajaisin. Ajattelin ajaa vain kohti Kuopiota ja katsoa mihin asti jaksaisin. Ensimmäisen pysähdyksen tein tutulla ABC:lla ja lisäsin renkaisiin painetta, että fillari rullaisi paremmin myötätuulessa. En päässyt montaa kilometriä kun sade alkoi ja pakotti kiskomaan päälle täyden sadevarustuksen: kenkien sadesuojat, pitkät housut ja takin. Vettä tuli tässä vaiheessa vielä tihkuttamalla ja matka taittui myötätuulessa leppoisasti. Rantasalmella kävin munkkikahvilla, mutta en viitsinyt vielä syödä, kun matkaa oli taittunut vasta 40 kilometriä.
Rantasalmelta lähtiessä sade koveni ja kohta vettä tuli ihan kaatamalla. Huomasin, että olisi kannattanut sittenkin syödä huoltoasemalla, koska läpimärkänä ei enää viitsinyt mennä ravintoloihin ja ajatus trangian sytyttelemisestä tuntui ihan typerältä. Pysähdyin jollekin linja-autopysäkille, vetäisin tonnikalapurkin ja baananin ja matka jatkui. Yritin pitää sateesta huolimatta huumoria yllä ja lauleskelin ajan kuluksi sade-aiheisia lauluja. Paras mieleen tullut oli Niko Ahvosen hieno biisi "Sadetta saadaan". Ennen Varkautta matkanteko alkoi mennä pelkäksi selviytymiseksi ja ajattelin vielä repiä irti viimeisetkin energiat ja päästä Leppävirran leirintäalueelle asti, jotta huomiseksi jäisi enää pieni siivu loppumatkaksi Kuopioon. Viimeiset kilometrit pitkin viitostien reunaa Leppävirralle väänsin hämärän rajamailla ja leirintäalueen vastaanotossa olin varmasti melkoinen näky. Vitutuskäyrä nousi entistä korkeammalle kun kuulin, että vapaita mökkejä ei ollut ja tajusin, että seuraavaksi pystyttäisin siis märälle nurmikolle pyörälaukustani löytyvän märän telttani. Vesisade kuitenkin lakkasi ja mielikin parani hieman lämpimän suihkun ja riisi-soijarouhe aterian jälkeen. Kävin vielä iltakahvilla läheisellä huoltoasemalla ja iltaolut takataskussa painelin takaisin teltalle, tarkistin olutta juodessani lottorivini ja painuin nukkumaan., en kuitenkaan miljonäärinä. Ennen nukahtamista ajattelin vielä hieman huomista viimeistä etappia Kuopioon. Olin jo niin kyllästynyt pyöräilyyn, että illan viimeisimpinä ajatuksina pohdin, pitäisikö mennä viimeinen väli vaikka linja-autolla.
Taukopaikalla säikähdin kissaa joka oli vähän pidemmillä unilla
Märkä teltta.
10. Päivä: 13.6.2010 Leppävirta - Kuopio n. 60km
Näytä suurempi kartta
Aamulla heräsin kosteankylmään ilmaan, yöllä oli tullut vielä hieman lisää vettä. Voimia ylösnousemiseen piti kerätä puolisen tuntia, mutta puuroa keitellessä olo oli jo virkistyneempi kun ajattelin, että tuleva päivä olisi viimeinen pyörämatkapäivä pitkään aikaan. Aamukahvilla kävin eiliseltä illalta tutuksi tulleella huoltoasemalla ja luin päivän lehden. Sitten olinkin jo valmis tien päälle ja tietenkin heti alkukilometreillä alkoi satamaan. Hetken aikaa ajattelin laittaa kenkien sadesuojat, mutta sitten tajusin, että toimenpiteessä ei olisi järjen häivää, koska pyöräilykengät olivat vielä eilisen jäljiltä läpimärät. Heitin takin päälle ja ajelin välillä kunnon ukkoskuuroksi yltyvässä sateessa. On kumma kuinka raskaaksi kova sade tekee pyöräilemisen ja vielä kun jalat olivat eilisestä päivästä hapoilla, oli matkanteko tuskaista. 15kilometriä ennen Kuopiota sade onneksi loppui ja fiilis nousi sitä mukaa kun Kuopion kaupunki lähestyi. Jyrkähkössä ylämäessä pysähdyin ottamaan takkia pois ja sain juttukaveriksi Kuopiolaisen pyöräilijän, jonka kanssa jatkoimme matkaa kohti keskustaa. Tyyppi kehotti pysymään peesissään, koska hänen treenireittinsä sivuuttaisi rautatieaseman, joka oli matkani päätepiste. Oli viisas päätös noudattaa neuvoa, vaikka matkaa tulikin useampi kilometri lisää. Ajelimme saaristokaupunginosan läpi uusia siltoja pitkin keskustaan, jossa sain vielä turistikierroksen Niiralan montun, kalakukkotehtaan ja vanhan kasarmialueen kautta. Tiemme erkaantuessa kiittelin miestä opastuksesta, hurautin rautatieasemalle heittämään tavarat säilytyslokeroon, ostin junaliput, kävin peseytymässä rautatieaseman vessassa ja suuntasin pitsalle. Kohtuullisen pitsan jälkeen kävelin kuuluisalle Kuopion torille, jonne saavuttuani tajusin, että viikonpäivä oli sunnuntai ja tori oli tylyn autio. Kiertelin muutaman tunnin ympäri kaupunkia ja räpsin valokuvia. Täytyy joskus tulla uudestaan Kuopioon, koska tällä sunnuntaisella visiitillä en ehtinyt nähdä juurikaan mitään. Palasin takaisin rautatieasemalle näpit jäässä, lämpöasteita ei ollut varmasti kymmentäkään.
Kuopion tori
Sosiaalivirasto
Puistotyöntekijöiden taidonnäyte
Taidetta
Häiriintynyttä taidetta
Tulis jo se juna
Loppusanat:
Tästä pyöräreissusta puuttui se jännityksen tunne mitä olen tuntenut aiemmilla reissuilla. Vaikka maisemat olivatkin hienoja ja matka kulki läpi kaupunkien, joissa en ollut aiemmin käynyt, oli matkanteko välillä todella tylsää. Sää ei reissun aikana monena päivänä suosinut ja välillä kaatosateessa läpimärkänä kymmenien kilojen tavarakuorman eteenpäin repiminen tuntui typerältä. Kuitenkin jonkinlaisen irtioton työstressiin matka antoi ja silloinhan tavoite on saavutettu. Matkan aikana ja kotiin palattuani ajattelin monta kertaa, että reissu sai jäädä viimeiseksi ja ensi kesäksi keksin parempaa tekemistä. Nyt muutaman kuukauden kuluttua reissusta olen jo päättänyt ensi kesän retkikohteen ja reitin suunnittelen valmiiksi talven aikana. Ensi kesän reissulla jännitystä ja haastetta on enemmän, se on jo varmaa. Paikkakunnista mieleen jäivät parhaiten Lappeenranta ja Savonlinna sekä Punkaharjun komeat harjumaisemat. Aiemmilla pyöräretkillä en ole paljon lepopäiviä viettänyt, mutta tällä reissulla sisäistin välipäivien tärkeyden. Rasituksesta palautumista ei yhden päivän aikana paljonkaan ehdi tapahtua, ennemminkin jalat menevät vain tukkoiseksi jos ei joka päivä aja, mutta välipäivät muuttavat reissun luonnetta urheilusuorituksesta enemmänkin lomailuksi.
Leirintäaluearvostelu:Matkalla minut yllätti leirintäalueiden huono kunto ja siksipä arvostelen alla kaikki käyttämäni leirintäalueet:
- Porvoo Kokonniemi: Leirintäalue avasi ovensa samana päivänä kun sinne tulin, mutta minkäänlaisia ennakkovalmisteluita ei oltu avajaisten vuoksi tehty. Ruohoa ei ollut ehditty leikata ja teltan sai pystyttää heinikon keskelle. Suihkussa kasvoi hieman hometta ja keittorakennusta en meinannut löytää, koska se oli peittynyt villiintyneiden ruusupuskien taakse. Yövartiointia ei alueella ollut ja oikeastaan ihmettelin mistä edes maksoin. Kiitoksia kuitenkin iloisesta palvelusta ja halvasta hinnasta. Arvostelu: *
- Kouvola Tykkimäki Camping: Tämäkin leirintäalue oli juuri avattu, mutta kauden avaukseen oli valmistauduttu. Nurmi ei rehottanut ja suihkutilat olivat siistit. Vastaanoton kahvila oli kiva ja palvelu loistavaa. Arvostelu: ****
- Lappeenranta Huhtiniemen matkailukeskus: Leirintäalue sijaitsi komealla paikalla Saimaan rannalla. Harmi, ettei järveä vain näkynyt, sillä ranta oli täysin pusikkoitunut. Pimeässä metsässä (eli leirintäalueella) hyttysiä oli ihan helvetisti. Huoltorakennukset näyttivät lahoavan pystyyn ja hinnat olivat vähän yläkanttiin. Arvostelu: **
- Imatra Ukonniemi: Tämä leirintäalue sijaitsi vieläkin synkemmän metsän keskellä kuin Lappeenrannan Huhtiniemi. Muutoin leirintäalue oli kuitenkin mainio. Upea uimaranta, siistit suihkut ja keittotilat ja ystävällinen palvelu. Arvostelu: ***
- Punkaharjun lomakeskus: Muutoin hyvä paikka, mutta keittorakennusten vesijohtovesi ei ole ilmeisesti tarkoitettu juotavaksi. Arvostelu: **
- Savonlinna Vuohimäki: Leirintäalue sijaitsi komealla paikalla, joka oli hyvää vauhtia umpeen kasvamassa. Huoltorakennukset olivat sen näköiset, että suosittelen siivoojan palkkaamista. Arvostelu: **
- Leppävirta Mansikkaharju: Pieni, siisti ja halpa leirintäalue. Mökit olivat kivannäköisiä. Arvostelu: ***
Matka jatkui oksennukselle haisevan sellutehtaan ohi Joutsenon taajaman läpi edelleen sopivan pientä tietä pitkin. Vastaan ei tullut yhtään huoltoasemaa ja kahvihammasta kolotti jo kunnolla, pullakin olisi maistunut. Tulin kutostien varrelle, jossa sama hullu liikennevirta näytti edelleen jatkuvan. Sain odotella risteyksessä monta minuuttia ennenkuin pääsin ylittämään tien. Tien ylittämisen jälkeen näin taas Googlemapsista tuttuja paikkoja ja huomasin kartasta, että olin aika lähellä Venäjän rajaa. Rajalle oli matkaa alle kymmenen kilometriä. Kun aloin lähestyä Imatraa väistyivät pilvet taivaalta ja aurinko paistoi välillä jopa helteisesti. Tietä oli tälle päivälle takana jo sen verran, että ruokatauko olisi ollut paikallaan. Ruoan sijaan hain Siwasta jäätelön ja karkkipussin joilla verensokeri nousikin nopeasti ja matka jatkui. Kauppareissun jälkeen aloin saapua Imatralle, eli kaupunkiin, jossa ei kuulemma ole keskustaa. Jonkinmoisen keskustan löysin Imatrankosken luota, mutta sen jälkeen kaupunki jatkui kummallisen nelikaistaisen tien varrelle levittyneenä kauppakeskusten ja lähiöiden jonona. Tuosta nelikaistaisesta tiestä tuli ihan mieleen joku itäsaksalainen bulevardi.
Komian värinen työväentalo
Mälkiän sulku
Imatran valtionhotelli (Smurffilinna)
ImatraStraße
Pienimuotoisen suunnistamisen jälkeen saavuin leirintäalueelle, jonka vastaanotossa minua palveli kauniisti karjalaisittain puhuva tyttö. Imatran lerintäalue oli kummallisessa tiheässä kuusikossa ja sääskiä oli jumalattoman paljon tuulisesta säästä huolimatta. Lähtiessä kirjoitinkin palautteen, että puuston raivaus olisi alueella paikallaan. Kun olin saanut pystytettyä teltan, syötyä ja käytyä suihkussa, lähdin kahville Imatran kylpylään. Kahvi ja pulla olivat hinnoissaan, ilmeisesti venäläisiltä turisteilta kehtaa laskuttaa palveluista ihan kunnollista hintaa. Leirintäalueelle palatessa istuskelin komealla uimarannalla ja katselin kun linnut lentelivät tuulessa komeita piruetteja. Auringonpaisteessa komeissa maisemissa istuessa akut latautuivat taas täyteen lomaenergiaa. Hiljaiselle leirintäalueella palattuani tein vielä iltavenyttelyt ja painuin nukkumaan. Unta ei tarvinnut tänä iltana houkutella.
Leirintäalueen rantaa
6. Päivä: 9.6.2010 Imatra - Punkaharju 109km av: 17,21km/h
Näytä suurempi kartta
Aamulla tankkasin kunnolla puuroa koneeseen, koska tänään oli päästävä Punkaharjulle, jonne matkaa kertyisi noin 110km. Leirintäalueelta poistuessani kävin jättämässä vastaanottoon palautelapun. Lähdin rullailemaan rennolla vauhdilla tien päälle. Ajattelin, ettei parane alkaa heti alkumatkasta repimään kieli vyön alla, että jaksaa koko päivän satulassa. Ylitin Vuoksen ja pysähdyin katselemaan jokea. Vesi näytti todella tummalta, olikohan joki sitten tuossa kohtaa syvä vai mistä lie virran väri johtui. Matka eteni hitaasti, mutta varmasti ja aurinkokin alkoi porottamaan. Olin suunnitellut päivän reitin siten, että oikaisisin pienempää tietä kohti Punkaharjua. Näin välttäisin taas kuutostien kuumotukset. Ajellessa katselin tankolaukun päällä olevaa karttaa ja päätin, että kierrän leijonapaikkakunnan Ruokolahden kautta. Paikka tuotti kuitenkin pettymyksen, kun en nähnyt mitään leijonaan viittaavaa. Leijona-legenda täytyisi ehdottomasti hyödyntää kunnassa paremmin. Leijona-humppa on sentään tehty. Ruokolahdella kävin vilvoittelemassa kaupassa ja keräsin aineksia päivän ateriaa varten. Olin ajatellut kiehauttaa pikaisesti pastat jossain matkan varrella. Säästäisin siten aikaa ja rahaa.
Vuoksi
Ruokolahti-Punkaharju väliltä ei paljon kerrottavaa kertynyt. Tie oli pieni ja mäkinen, eikä asutustakaan paljon ollut. Jossain keskellä ei mitään pysähdyin p-paikalle ja vietin ruokatauon. Syödessä katselin kun kymmenet sudenkorennot paistattelivat päivää tien varren kaiteella. Pastan ahmimisen jälkeen kiipesin vieressä olleeseen lintutorniin ruokalevolle. Hetken torkuttuani kapusin alas, pakkasin tavarat ja lähdin jatkamaan matkaa. Pyöräily ei tänään maittanut yhtään ja laskin mittarista kokoajan vain Punkaharjulle jäljellä olevia kilometrejä. Hommaa ei helpottanut sekään, että olin jo alkumatkasta kuluttanut puhelimen akun tyhjäksi musiikkia kuunnellessa. Sain taisteltua tieni Punkaharjulle ja kävin munkkikahvilla, sillä leirintäalueelle oli keskustasta vielä kymmenisen kilometriä. Leirintäalueelle kiirehtiessäni ajoin ohi harjutien risteyksestä ja kuuluisan maisematien ajaminen täytyi siirtää huomiseksi. Leirintäalueelle päästessäni olin jo päivän taipaleesta sekaisin kuin seinäkello. Kumpuilevaa tietä pitkin ajaminen kuumassa säässä oli tehnyt tehtävänsä. Telttailijoita ei tälläkään leirintäalueella juuri näkynyt, ainoastaan muutama pihi saksalainen. Suoritin iltarituaalit pikavauhdilla ja painuin iltaoluen nautittuani nukkumaan. Nukahtamista ei häirinnyt edes se, kun viereisessä grillikatoksessa alkoi pilkkomaan puita känninen mies pilkkomisalustanaan grillikatoksen puinen lattia. Pauke kaikui hienosti läpi muuten jo hiljentyneen leirintäalueen.
Lounas
Hyvä nukkumispaikka
Taidekuva leirintäalueen vessasta
7. Päivä: 10.6.2010 Punkaharju - Savonlinna 43,82km av: 15,21km/h
Näytä suurempi kartta
Punkaharjulta lähdin takaisin samaan suuntaan josta eilisiltana tulin. Oli pakko käydä ajamassa läpi Harjutie, jonka olin eilen missannut. Näin kerran Yleltä Suomen kansallismaisemat- dokumenttisarjan jakson Punharjusta ja tiesin millaisia maisemia odottaa. Harju teki vaikutuksen, vaikka maisemat oli nähnyt aiemmin tv:stä. Vietin yli tunnin verran aamupäivästä harjutietä pitkin pyöräillessä ja valokuvia napsiessa. Punkaharjulta lähtiessä kävin juomassa jokapäiväiset munkkikahvit huoltoasemalla ja lähdin siirtymään 30 kilometrin päässä sijaisevaan Savonlinnaan. Heti alkumatkasta huomasin vatsani kipeytyvän ja kun olin juonut jo melkein koko pullollisen leirintäalueelta täyttämästäni vesipullosta, tajusin että vatsakipu johtui vedestä. Pysähtyessäni kaatelin vedet pitkin tienpiennarta ja ajelin Savonlinnaan kuivin suin. Yritin lievittää kokoajan tuskaisemmaksi käyvää oloa kokiksella joka helpottikin oloa jonkin verran. Ajelin Savonlinnassa kaupan kautta suorinta tietä leirintäalueelle, joka sijaitsi ärsyttävästi kymmenisen kilometriä keskustasta. Leirintäalueella kävin laittamassa pyykit peseytymään ja aloin pystyttämään telttaa. Tuossa vaiheessa vatsaan pisti jo niin paljon, että hetken aikaa ajattelin jo lähteä sairaalaan. Teltassa lepäily ja syöminen paransivat kuitenkin mahavaivat ja illalla istuin jo uimarannalla komeaa auringonlaskua katselle ja iltaolutta nautiskellen. Tämä päivä meni jotenkin nopeasti ohi, kun ajomatkaa kertyi kohtuu vähän ja aika kului teltassa maatessa ja pyykkiä pestessä.
Taas talo meikäläisen lempivärissä
Punkaharjun valtionhotelli
Harjutie
Savonlinna city
Vuohimäki Camping
8. Päivä: 11.6.2010 Päivä Savonlinnassa
Heräsin tunnin herätyskelloa torkutettuani ja lähdin viettämään lepopäivää Savonlinnan keskustaan. Matkalla kävin aamupalalla ABC:llä, jossa muut söivät jo lounasta. Leirintäalueelta oli keskustaan matkaa noin kymmenisen kilometriä ja pyöräilyä tuli lepopäiväksi vähän liikaa. Sää oli mainio, ehkä paras koko matkan aikana, kun lukitsin pyöräni torin laidalle ja lähdin etsimään Olavinlinnaa. Linnassa maksoin viisi euroa opastetusta kierroksesta, joka kiersi läpi linnan kolme tornia. Kannattaa ehdottomasti mennä tuolle opastetulle kierrokselle jos linnassa käy, hinta-laatusuhde oli kohdallaan. Olin unohtanut ladata kameran akun ja salamavalo ei sen vuoksi toiminut linnan pimeissä sisätiloissa, eli eihän niistä kuvista oikein hyviä sitten tullut. Linnasta lähdettyäni kiertelin ja katselin muuta kaupunkia ja kävin syömässä taas huonon pitsan. Tällä reissulla en hyvää pitsaa tainnut syödäkään. Ruokaillessani oli hieno sää vaihtunut pilviseksi ja kohta alkoi jo satelemaan vettä. Kahvittelin vielä torin laitamilla ja katselin kun kauppiaat pakkailivat tavaroitaan. Muikut tuoksuivat herkullisen rasvaisilta, mutta pitsan jälkeen en kertakaikkiaan pystynyt syömään enää mitään, vaikka mieli tekikin. Kohta sade yltyi jo sellaiseksi, että torilta oli parempi poistua ja lähdin ajelemaan kohti leirintäaluetta. Matkalla kävin ostamassa ruokatarvikkeita huomiselle päivälle, jolloin matka jatkuisi kohti pohjoista.
Olavinlinna
Linnan sisäpiha
Tähystysaukko
Sisäpihan puu
9. Päivä: 12.6.2010 Savonlinna - Leppävirta 114km av: 19,10km/h
Näytä suurempi kartta
Aamulla heräsin sateen ropinaan. Vettä oli ropissut koko eilisillan ja yön läpi ja sade näytti vain jatkuvan. Kävin keittelemässä puurot keittiörakennuksessa ja aamiaista terassilla nauttiessa sade hellitti hetkeksi. Pakkasin varusteet, jotka olivat pysyneet hyvin kuivina, paitsi teltta oli tietysti päältä kastunut. Ajattelin, että seuraavalla leirintäalueella otan mökin, sillä märän teltan pystyttäminen ei houkutellut. Tielle lähtiessäni en ollut vielä päättänyt mihin asti tänään ajaisin. Ajattelin ajaa vain kohti Kuopiota ja katsoa mihin asti jaksaisin. Ensimmäisen pysähdyksen tein tutulla ABC:lla ja lisäsin renkaisiin painetta, että fillari rullaisi paremmin myötätuulessa. En päässyt montaa kilometriä kun sade alkoi ja pakotti kiskomaan päälle täyden sadevarustuksen: kenkien sadesuojat, pitkät housut ja takin. Vettä tuli tässä vaiheessa vielä tihkuttamalla ja matka taittui myötätuulessa leppoisasti. Rantasalmella kävin munkkikahvilla, mutta en viitsinyt vielä syödä, kun matkaa oli taittunut vasta 40 kilometriä.
Rantasalmelta lähtiessä sade koveni ja kohta vettä tuli ihan kaatamalla. Huomasin, että olisi kannattanut sittenkin syödä huoltoasemalla, koska läpimärkänä ei enää viitsinyt mennä ravintoloihin ja ajatus trangian sytyttelemisestä tuntui ihan typerältä. Pysähdyin jollekin linja-autopysäkille, vetäisin tonnikalapurkin ja baananin ja matka jatkui. Yritin pitää sateesta huolimatta huumoria yllä ja lauleskelin ajan kuluksi sade-aiheisia lauluja. Paras mieleen tullut oli Niko Ahvosen hieno biisi "Sadetta saadaan". Ennen Varkautta matkanteko alkoi mennä pelkäksi selviytymiseksi ja ajattelin vielä repiä irti viimeisetkin energiat ja päästä Leppävirran leirintäalueelle asti, jotta huomiseksi jäisi enää pieni siivu loppumatkaksi Kuopioon. Viimeiset kilometrit pitkin viitostien reunaa Leppävirralle väänsin hämärän rajamailla ja leirintäalueen vastaanotossa olin varmasti melkoinen näky. Vitutuskäyrä nousi entistä korkeammalle kun kuulin, että vapaita mökkejä ei ollut ja tajusin, että seuraavaksi pystyttäisin siis märälle nurmikolle pyörälaukustani löytyvän märän telttani. Vesisade kuitenkin lakkasi ja mielikin parani hieman lämpimän suihkun ja riisi-soijarouhe aterian jälkeen. Kävin vielä iltakahvilla läheisellä huoltoasemalla ja iltaolut takataskussa painelin takaisin teltalle, tarkistin olutta juodessani lottorivini ja painuin nukkumaan., en kuitenkaan miljonäärinä. Ennen nukahtamista ajattelin vielä hieman huomista viimeistä etappia Kuopioon. Olin jo niin kyllästynyt pyöräilyyn, että illan viimeisimpinä ajatuksina pohdin, pitäisikö mennä viimeinen väli vaikka linja-autolla.
Taukopaikalla säikähdin kissaa joka oli vähän pidemmillä unilla
Märkä teltta.
10. Päivä: 13.6.2010 Leppävirta - Kuopio n. 60km
Näytä suurempi kartta
Aamulla heräsin kosteankylmään ilmaan, yöllä oli tullut vielä hieman lisää vettä. Voimia ylösnousemiseen piti kerätä puolisen tuntia, mutta puuroa keitellessä olo oli jo virkistyneempi kun ajattelin, että tuleva päivä olisi viimeinen pyörämatkapäivä pitkään aikaan. Aamukahvilla kävin eiliseltä illalta tutuksi tulleella huoltoasemalla ja luin päivän lehden. Sitten olinkin jo valmis tien päälle ja tietenkin heti alkukilometreillä alkoi satamaan. Hetken aikaa ajattelin laittaa kenkien sadesuojat, mutta sitten tajusin, että toimenpiteessä ei olisi järjen häivää, koska pyöräilykengät olivat vielä eilisen jäljiltä läpimärät. Heitin takin päälle ja ajelin välillä kunnon ukkoskuuroksi yltyvässä sateessa. On kumma kuinka raskaaksi kova sade tekee pyöräilemisen ja vielä kun jalat olivat eilisestä päivästä hapoilla, oli matkanteko tuskaista. 15kilometriä ennen Kuopiota sade onneksi loppui ja fiilis nousi sitä mukaa kun Kuopion kaupunki lähestyi. Jyrkähkössä ylämäessä pysähdyin ottamaan takkia pois ja sain juttukaveriksi Kuopiolaisen pyöräilijän, jonka kanssa jatkoimme matkaa kohti keskustaa. Tyyppi kehotti pysymään peesissään, koska hänen treenireittinsä sivuuttaisi rautatieaseman, joka oli matkani päätepiste. Oli viisas päätös noudattaa neuvoa, vaikka matkaa tulikin useampi kilometri lisää. Ajelimme saaristokaupunginosan läpi uusia siltoja pitkin keskustaan, jossa sain vielä turistikierroksen Niiralan montun, kalakukkotehtaan ja vanhan kasarmialueen kautta. Tiemme erkaantuessa kiittelin miestä opastuksesta, hurautin rautatieasemalle heittämään tavarat säilytyslokeroon, ostin junaliput, kävin peseytymässä rautatieaseman vessassa ja suuntasin pitsalle. Kohtuullisen pitsan jälkeen kävelin kuuluisalle Kuopion torille, jonne saavuttuani tajusin, että viikonpäivä oli sunnuntai ja tori oli tylyn autio. Kiertelin muutaman tunnin ympäri kaupunkia ja räpsin valokuvia. Täytyy joskus tulla uudestaan Kuopioon, koska tällä sunnuntaisella visiitillä en ehtinyt nähdä juurikaan mitään. Palasin takaisin rautatieasemalle näpit jäässä, lämpöasteita ei ollut varmasti kymmentäkään.
Kuopion tori
Sosiaalivirasto
Puistotyöntekijöiden taidonnäyte
Taidetta
Häiriintynyttä taidetta
Tulis jo se juna
Loppusanat:
Tästä pyöräreissusta puuttui se jännityksen tunne mitä olen tuntenut aiemmilla reissuilla. Vaikka maisemat olivatkin hienoja ja matka kulki läpi kaupunkien, joissa en ollut aiemmin käynyt, oli matkanteko välillä todella tylsää. Sää ei reissun aikana monena päivänä suosinut ja välillä kaatosateessa läpimärkänä kymmenien kilojen tavarakuorman eteenpäin repiminen tuntui typerältä. Kuitenkin jonkinlaisen irtioton työstressiin matka antoi ja silloinhan tavoite on saavutettu. Matkan aikana ja kotiin palattuani ajattelin monta kertaa, että reissu sai jäädä viimeiseksi ja ensi kesäksi keksin parempaa tekemistä. Nyt muutaman kuukauden kuluttua reissusta olen jo päättänyt ensi kesän retkikohteen ja reitin suunnittelen valmiiksi talven aikana. Ensi kesän reissulla jännitystä ja haastetta on enemmän, se on jo varmaa. Paikkakunnista mieleen jäivät parhaiten Lappeenranta ja Savonlinna sekä Punkaharjun komeat harjumaisemat. Aiemmilla pyöräretkillä en ole paljon lepopäiviä viettänyt, mutta tällä reissulla sisäistin välipäivien tärkeyden. Rasituksesta palautumista ei yhden päivän aikana paljonkaan ehdi tapahtua, ennemminkin jalat menevät vain tukkoiseksi jos ei joka päivä aja, mutta välipäivät muuttavat reissun luonnetta urheilusuorituksesta enemmänkin lomailuksi.
Leirintäaluearvostelu:Matkalla minut yllätti leirintäalueiden huono kunto ja siksipä arvostelen alla kaikki käyttämäni leirintäalueet:
- Porvoo Kokonniemi: Leirintäalue avasi ovensa samana päivänä kun sinne tulin, mutta minkäänlaisia ennakkovalmisteluita ei oltu avajaisten vuoksi tehty. Ruohoa ei ollut ehditty leikata ja teltan sai pystyttää heinikon keskelle. Suihkussa kasvoi hieman hometta ja keittorakennusta en meinannut löytää, koska se oli peittynyt villiintyneiden ruusupuskien taakse. Yövartiointia ei alueella ollut ja oikeastaan ihmettelin mistä edes maksoin. Kiitoksia kuitenkin iloisesta palvelusta ja halvasta hinnasta. Arvostelu: *
- Kouvola Tykkimäki Camping: Tämäkin leirintäalue oli juuri avattu, mutta kauden avaukseen oli valmistauduttu. Nurmi ei rehottanut ja suihkutilat olivat siistit. Vastaanoton kahvila oli kiva ja palvelu loistavaa. Arvostelu: ****
- Lappeenranta Huhtiniemen matkailukeskus: Leirintäalue sijaitsi komealla paikalla Saimaan rannalla. Harmi, ettei järveä vain näkynyt, sillä ranta oli täysin pusikkoitunut. Pimeässä metsässä (eli leirintäalueella) hyttysiä oli ihan helvetisti. Huoltorakennukset näyttivät lahoavan pystyyn ja hinnat olivat vähän yläkanttiin. Arvostelu: **
- Imatra Ukonniemi: Tämä leirintäalue sijaitsi vieläkin synkemmän metsän keskellä kuin Lappeenrannan Huhtiniemi. Muutoin leirintäalue oli kuitenkin mainio. Upea uimaranta, siistit suihkut ja keittotilat ja ystävällinen palvelu. Arvostelu: ***
- Punkaharjun lomakeskus: Muutoin hyvä paikka, mutta keittorakennusten vesijohtovesi ei ole ilmeisesti tarkoitettu juotavaksi. Arvostelu: **
- Savonlinna Vuohimäki: Leirintäalue sijaitsi komealla paikalla, joka oli hyvää vauhtia umpeen kasvamassa. Huoltorakennukset olivat sen näköiset, että suosittelen siivoojan palkkaamista. Arvostelu: **
- Leppävirta Mansikkaharju: Pieni, siisti ja halpa leirintäalue. Mökit olivat kivannäköisiä. Arvostelu: ***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti