Alkupuuhat:
Aloitin kesän pyörämatkailukauteni kesäkuun alussa ns. harjoitusretkellä Kainuuseen. Reittiä suunnittelin Genimapin karttaohjelman ja Kainuun luontokohdeopas- kirjasen avulla. Reitiksi valikoitui lopulta Raahe-Vaala-Puolanka-Manamansalo-Pulkkila-Raahe. Päätin käydä katsomassa Hepokönkään putousta ja samalla saisin myös mäkitreeniä Norjan vuoristoja varten. Takaisin tullessa ajattelin ehdottomasta kulkea Manamansalon läpi, sillä en ole koskaan käynyt tuossa paikassa, jota niin monet ovat ihastelleet. Tarkoituksena tällä reissulla oli yöpyä teltassa, kokkailla ruoka Trangialla ja muutoinkin valmistautua loppukesälle suunnittelemaani Nordkappin valloitukseen. Reissua varten hankin välineistöä liikkeestä jota pro-pyöräilijät välttävät kuin ruttoa, eli Biltemasta. Ostin etulaukut jotka vaikuttivat laadukkailta sekä laukkuihin soveltuvat telineet. Laukut ja telineet eivät sitten kuitenkaan soveltuneetkaan täysin yhteen ja kiinnitys täytyi viimeistellä mustekaloilla. Tätä on Biltema.
Retkeä varten sain myös "uuden" pyörän, sillä isäni hankki työkaveriltaan huokeaan 50e hintaan sarda-markettiretkipyörän eli pyörä oli juuri samanlainen kuin hänellä itsellään ja jolla tein viimekesäisen Kokkola-Turku reissuni. Pyörä vaikutti vähän ajetulta mutta oli ulkosäilytyksen vuoksi päässyt hieman ruostumaan. Ennen reissua öljysin pyörää, säädin vaihteet, kiristin löystyneitä osia sekä uusin ruostuneita muttereita. Tuunasin pyörää myös mittarilla ja mainioilla lisäkahvoilla joiden avulla ajoasentoa voi hieman vaihdella, eikä käsien pitäisi siten puutua kuten tapahtui viime reissullani.
Suunniteltu reitti
1. Päivä: Raahe-Nuojuan laavu (Vaala) 137km av: 18.5km/h kulut: 0€
Näytä suurempi kartta
Aamun lähtötohinoissa tuhraantui parisen tuntia mutta lopulta pääsin porhaltamaan kasitietä pitkin kohti liminkaa, josta aioin oikaista Ketunmaan- tien kautta Tyrnävälle. Ensimmäisenä huomasin, että etulaukut tasapainottivat pyörää mukavasti ja ajaminen sekä pyörän käsittely oli huomattavasti helpompaa kuin pelkkien takalaukkujen kanssa. Suosittelen siis etulaukkuja kaikille pyöräretkeilijöille :)
Sen sijaan en suosittele valtatietä nro. 8 Raahesta Liminkaan. Tiessä olevat ns. tärinäraidat on tehty ihan päin hel..ttiä ja pyörällä ajaminen pientareella on siksi vaarallista. Tärinäraidan ja pientareen reunan välinen asfaltti on paikoin todella kapea ja ajoinkin useasti tärinäraidan syviin monttuihin. Muutaman kerran tipahdin myös pientareelta sorakkoon välttyen kuitenkin kaatumiselta. Pientareen niukkuuden lisäksi jotkin autot ja jopa rekat eivät raaskineet ajaa tien keskellä olevan tärinäraidan päälle ohittaessaan minut ja menivät tämän vuoksi todella läheltä.
This is called the leveä piennar
Selvisin raivostuttavasta kasitiestä ja aloin lähestyä Tyrnävää. Tyrnävällä piipahdin sedälläni jonka kanssa tutkittiin karttoja, keskusteltiin reitistäni ja setvittiin ohessa päivänpoliittiset kysymykset. Tyrnävältä matka jatkui kohti Muhosta joka sijaitsee Oulujoen laaksossa ja on mielestäni upeaa seutua. Pysähtelin noin tunnin välein ja tankkailin banaania, tomaattia ja energiapatukoita. Ennen Utajärveä meno alkoi yhtäkkisesti takkuamaan. Olin aivan varma, että pyöräni jarrut laahaavat ja hidastavat menoa. Taaksepäin katsoessani huomasin kuitenkin, että vauhdin hidastuminen johtui tien huomaamattomasta nousemisesta ylös jokilaaksosta. Utajärven ohitin tutustumatta kylään tarkemmin ja mieli teki jo Jylhämään ja suunnittelemalleni telttapaikalle syömään ja nukkumaan.
Lähestytään selvästi Tyrnävää
Olin kaavaillut yöpaikakseni Nuojuan veneenlaskupaikan laavun ympäristöä jonne saavuin yllättävänkin väsyneenä. Ensimmäiseksi kiehautin pastat ja makoisantomaatti-oliivi- pastakastikkeen jonka sekaan heitin hieman soijarouhetta. Ateriasta nauttiessani veneenlaskupaikalle tallusteli kuin tyhjästä irrallaan oleva musta koira jonka roduksi epäilisin dobermannia tms. Koira ei heti huomannut minua ja ymmärsin, että huomatessaan minut se säikähtää joten ei parane paljon liikahdella istuimeltaan. Niinhän siinä sitten kävi, että koira katsahti suuntaani, säikähti vietävästi ja säntäsi kohti haukkuen. Istuin liikkumatta, jottei elikko tulisi päälle ja se pysähtyikin parin metrin päähän murisemaan. Ylhäältä rinteestä kuului koiran isännän kutsuminen ja koira poistuikin paikalta. Omistajan tullessa rantaan selitin, että koiransa säikähti hieman minua.
Nuojuan laavu
Episodin jälkeen etsin mahdollisimman tasaisen telttapaikan, peseydyin jääkylmässä Oulujoessa ja painuin nukkumaan. Uni tulikin nopeasti pitkän ja vilkkaan päivän jälkeen, eikä yöllä palellut koska olin varustautunut kahdella päällekkäisellä makuupussilla ja urheilukerrastolla. Lämpötila laski yöllä lähelle nollaa.
Upea telttapaikkani
2. Päivä: Nuojuan laavu (Vaala) - Uva (Ristijärvi) 123km av: 16.18km/h max: 56.19km/h kulut: 15€
Näytä suurempi kartta
Aamulla heräsin siihen kun auto ajoi telttani viereen ja pari tyyppiä alkoi laskemaan venettään vesille. Teltasta uloskömpiminen kesti varmasti tunnin verran ja tuntui, että olen sairastunut kylmästä yöstä johtuen. Olo kuitenkin parani kun sain keiteltyä laavupaikalla puurot ja kahvit kauniissa aamuisessa auringonpaisteessa. Kävin vielä virkistäytymässä Oulujoessa ennen lähtöä, eikä jääkylmä vesi ollut todellakaan lämmennyt eilisestä.
Aamiaismaisemaa
Lähdin jatkamaan matkaa noin kello 11:00 ja muutaman kilometrin polkaisun jälkeen saavuin Vaalaan, jossa kävin kaupassa ja sain ostoksia pyörään ahtaessani kannustusta ja ajo-ohjeita muutamalta ystävälliseltä vanhemmalta rouvalta. Vaalasta suuntasin kohti Puolankaa ja otin reissun huippunopeudet jyrkässä alamäessä 56.19km/h (toivottavasti kukaan ei nähnyt naurettavaa laskuasentoani). Lähtöä edeltävänä iltana olin saanut tietää, että Puolangan ja Paltamon maastoissa on meneillään Suomen tähän mennessä suurin sotaharjoitus. Puolangan tienoilla tiellä näkyikin armeijan kalustoa. Päällystö ajeli järjettömiä ylinopeuksia uusilla Jeep-maastureillaan ja sotilaita kuskattiin kuorma-autoilla. Tien varressa oli myös huomattavan paljon roskaa, tiedä sitten johtuiko tämäkin kyseisestä sotaharjoituksesta.
Puolangalla kahvittelin ja täydensin vesivarastoani Shellillä ja sain kuulla, että todelliset mäet odottavat kohti Hepoköngästä mentäessä. Huoltamon omistaja nauroi kun kerroin että Vaalasta päin tullessakin oli ollut aikamoisia nousuja. Lähtiessäni Puolangalta huomasin todellakin tulleeni Vaara-Suomeen sillä maisemat olivat aivan huikeita. Nousut olivat vaativimpia mitä olin koskaan kiivennyt ja aurinkokin porotti sen verran, että vettä juodessa täytyi pullosta ruutata myös paidan sisään. Erään vaaran päällä vastaan tuli yllättäen pyörämatkailija-kollega. Kaveri mutkitteli tien reunaa maastopyörällä jonka perässä oli kahdella renkaalla kulkeva peräkärry. Mies näytti olevan hieman puhki noususta, eikä ihme kun katsoi tavaran määrää joka kärryyn oli saatu ahdettua. Ilmeisesti tyyppi oli ulkomaalainen kun en saanut vastausta suomenkieliseen tervehdykseeni. Käsi sentään nousi vielä ylös ohjaustangosta :)
Vaarat vastassa (poroja ei näkynyt)
Selviyidyin raatelevista nousuista matkani kohokohtaan Hepokönkäälle. Kävelin kohti koskea ja kylmät väreet menivät pitkin selkää kun kuulin etäältä putouksen jylisevän äänen. Saavuin putouksen yläosan tasanteelle ja olihan se juuri niin mahtava paikka kuin olin kirjoista ja netistä lukenut. Koko paikka oli ympäristöltään aivan huikean kaunis ja putous kruunasi paikan vaikuttavuuden. Räpsin paljon valokuvia ja lähdin kävelemään putouksen alapuolelle pitkin puista kävelysiltaa. Putouksen alaosaan päästessäni huomasin, että vasenta polvea vihloi ihan vietävästi. En ollut putouksesta sekaisin ollessani huomannut varoa alaspäin viettävää kävelytietä ja vanha tuttu polvivaiva oli hyökännyt esiin.
Hepoköngäs
Olin lähdössä polvikivusta huolimatta jatkamaan matkaa sillä ilta oli jo tulossa ja telttapaikka täytyisi löytää muutaman tunnin kuluessa. Ennen starttaamista paikalle hurautti pakettiautolla mies ja koira joka istua törötti apukuskin paikalla. Mies oli kiinnostunut reissustani ja kerroin, että aion suunnata kohti Paljakkaa. Sain tietää, että seuraavaksi minun pitäisi kääntyä Pettäväntielle, jota pitkin aioin oikaista Paljakkaan. Vielä ennen lähtöä mies vielä tarjosi lähistöllä sijaisevan mökkinsä pihaa telttapaikakseni, mutta kerroin että kilometrejä täytyy vielä tänään niellä ja lähdin matkaan. Saamistani neuvoista huolimatta olin ajaa oikotieni risteyksen ohi ja ellen olisi saanut äskettäin tietää tien nimeä olisin varmasti ajanut pitkälle kohti Hyrynsalmea.
Illan päälle polvikipu yltyi yltymistään, eikä maasto ollut telttailuun soveltuvaa. Lisäksi aika-ajoin tien reunassa oli varoituskylttejä sotaharjoituksesta ja panssarivaunuista. Tämänkään vuoksi en ollut innostunut telttailemaan metsässä, jossa voisin huonolla tuurilla jäädä tankin yliajamaksi. Ajoin tuskaisena noin kolmisen tuntia kun ennen Uva nimistä kylää huomasin loistavan telttapaikan pellon reunassa jonne kurvasin pyöräni ja aloitin leiriytymisen. Hieman mietitytti telttailla jonkun omistamalla pellolla mutta pellon ja tien välissä oli hieman puustoa, eikä telttani varmaankaan edes erottunut tielle. Illalliseksi kokkailin pikariisit ja ratatouille- kastikepurkin, retkeni maukkaimman aterian. Venyttelin kipeää polveani, popsin särkylääkettä ja painuin nukkumaan. Yöllä päällerymähti vielä kunnon sadekuuro ja aamuyöstä tiellä viiden metrin päässä meni äänestä päätellen panssarivaunu.
Telttapaikka kuin paratiisi
3. Päivä: Uva (Ristijärvi) - Manamansalo 78km av: 16.92km/h menot: 89€
Näytä suurempi kartta
Tänään päätin yrittää selviytyä Manamansalon leirintäalueelle josta ottaisin ylellisesti mökin. Aamulla polvi ei tuntunut enää yhtä kipeältä kuin eilen ja lähdin varovaisesti ajamaan kohti Paltamoa. Ensimmäisissä nousuissa polvi sitten kipeytyi varovaisuudesta huolimatta oikein kunnolla ja jouduin pysähtymään useasti sitä lepuuttamaan. Tässä vaiheessa olisi ollut järkevää myöntää tilanteen vakavuus ja jättää matkanteko kesken. Näinhän en tietenkään tehnyt vaan sen sijaan lähdin hampaat irvessä jatkamaan matkaa.
Muulini
Matka sujui jotenkuten yhdelläkin jalalla ja saavuin Paltamoon. Paltamossa kävin kaupassa ja jatkaessani matkaa sain niskaani kunnon sadekuuron. Aloin saapua kohti Manamansaloa ja maisemat olivat jälleen huikaisevan hienoja. Maisemista ei pystynyt täysin ajaessa nauttimaan sillä ajaminen ei ollut enää polvikivusta johtuen kivaa. Odotettavissa oleva mökkiyö kuitenkin siivitti minua eteenpäin ja noin kello 17:00 kurvasin Manamansalon leirintäalueen vastaanottoon. Mökki oli sikakallis (79e) mutta sisälsi suihkun, jääkaapin ja television. Kannoin kamat sisään ja kuuntelin hetken aikaa eduskunnan kyselytuntia. Päivän politiikka-annoksen jälkeen nautin päivän ruoka-annoksen joka oli herkullinen tonnikalapasta, salaatin ja karjalanpiirakoiden kera. Huoltotoimenpiteet venähtivät iltaan asti ja jouduin perumaan suunnittelemani uintiretken lännestä saapuneen ukkoskuuron vuoksi. Päätin mennä aikaisin nukkumaan ja toivoin, että polveni olisi huomenna paremmassa iskussa.
Manamansalo
4. Päivä Manamansalo - Pulkkila 92km av: ?
Näytä suurempi kartta
Manamansalosta lähdin kohti kotia. Aamukahvilla olin ajatellut, että kiertäisin Haapaveden-Oulaisten-Pyhäjoen kautta mikäli polvi tuntuisi hyvältä ja mikäli kipu taas palaisi, alkaisin pohtimaan autokyydin tilaamista. Ajaminen sujui kivuttomasti tasaisessa maastossa kun pystyin pyörittämään vain oikealla jalalla mutta hiemankaan isommassa ylämäessä kipu palasi. heti Manamansalosta pääsin poistumaan lossikyydillä, tosin matka ei ollut kovinkaan pitkä, enkä ymmärrä miksei tuolle välille ole rakennettu siltaa. Manamansalon jätettyäni Oulujärveä peittäneet sumupilvet väistyivät ja aurinko alkoi porottaa oikein kunnolla. Hetken aikaa ajaminen tuntui upealta kun aurinko paistoi kuumasti, Ipodista korviin tulvi hyvää musiikkia ja maalaismaisema hiveli silmiä. Matkalla näin tyhjiä kyläkouluja ja kauppoja ja mietiskelin milloin nykyinen kaupungistumisen aalto kääntyy ja ihmiset alkavat haluta asuinympäristöltään puhdasta luontoa ja rauhallisuutta. Pohdiskeluni tulos oli se, että skenaarioni toteutuu sitten kun nykyinen työkeskeinen yhteiskunta on tullut tiensä päähän ja ihmiset näkevät elämällään olevan muunkin tarkoituksen kuin työnteko ja ansaitseminen.
Maalaismaisemaa
Filosofisten pohdintojen ohella pohdin myös autokyydin tilaamista ja päätöksen sekä puhelun tein eräällä juomapysähdyksellä kun huomasin polveni sivuun ilmestyneen mustelman. Heti päätöksen tehtyäni olin tyytyväinen siitä että olin ajanut jo 432km, mutta myöhemmin ajateltuna keskeyttämispäätös olisi pitänyt tehdä jo paljon aiemmin. Matkani päättyi siis Pulkkilaan, jossa kävin kaupassa ja istuskelin puiston penkillä odottelemassa soittamaani autokyytiä.
Matkan pää
Matkan opetukset:
Kotiin päästessä polvi olikin sitten niin kipeä, ettei käveleminenkään meinannut onnistua. Aloitin heti intensiivisen kylmähoidon ja vetelin särkylääkkeitä tulehduksen varalta. Diagnosoin vammani internetin ja tapaamani sairaanhoitajan avulla ja olen lähes varma, että kyse on itb-jänteen kiristymisestä ja lievästä tulehtumisesta. Tätä kirjoitteassani retkestäni on kulunut jo lähes kaksi viikkoa jonka aikana olen venytellyt päivittäin, jatkanut ajoittain kylmähoitoa ja pysynyt poissa pyörän selästä. Polvi tuntuu jo lähes parantuneen ja etenkin venyttelyllä on ollut todella huomattavat vaikutukset. Kiitoset Juoksija lehden mainiolla venyttelyohjelmalle!
Tähtäimessä Nordkapp:
Heti Kainuun retkeni jälkeen olin todella epäileväinen, että pystyisin vielä loppukesästä yrittämään Nordkappin saavuttamista mutta tällä hetkellä olen luottavaisempi ja aion ainakin yrittää. Olen nyt pystynyt pitämään itseni poissa pyörän selästä kaksi viikkoa (lukuunottamatta kauppareissuja) ja tarkoitus olisi viikonloppuna käydä kokeilemassa miltä ajaminen tuntuu. Maantiepyörän selkään on kyllä kova hinku kun ilmatkin ovat mitä mainioimmat.
Kainuun retkestä viisastuneena aion uusia hieman varusteistoani ennen Nordkapp- yritystä. Olen varma, että osasyyllinen polvivaivaani olivat retkipyöräni lukkopolkimet joissa ei ole vapaaliikettä, eikä klosseja saa kengänpohjassa edes säädettyä. Aionkin hankkia tutut ja turvalliset Lookit ,joiden kanssa ei ole maantiepyörässä ollut ongelmia. Toinen suunnittelemani hankinta on leveämpi satula. Olen jo hetken miettinyt 3-4 tunnin maantielenkkien tuskallisuutta ja vasta nyt ymmärsin mitata istuinkyhmyjeni välin. Mittausoperaatio osoitti, että nykyinen satulani on aivan liian kapea.
Kainuun retkestä viisastuneena aion uusia hieman varusteistoani ennen Nordkapp- yritystä. Olen varma, että osasyyllinen polvivaivaani olivat retkipyöräni lukkopolkimet joissa ei ole vapaaliikettä, eikä klosseja saa kengänpohjassa edes säädettyä. Aionkin hankkia tutut ja turvalliset Lookit ,joiden kanssa ei ole maantiepyörässä ollut ongelmia. Toinen suunnittelemani hankinta on leveämpi satula. Olen jo hetken miettinyt 3-4 tunnin maantielenkkien tuskallisuutta ja vasta nyt ymmärsin mitata istuinkyhmyjeni välin. Mittausoperaatio osoitti, että nykyinen satulani on aivan liian kapea.
Näillä eväin alan valmistautumaan kohti Nordkappia jonne olen ajatellut startata mahdollisesti heinäkuun lopulla. Ennen matkaa aion nauttia auringosta maantiellä ja yritän takoa päähäni ajamisen rauhallisuutta. Rauhassa, rauhassa, rauhassa... in peace.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti