Oulu - Lahti

Tämän kesäinen pyöräreissuni oli järjestyksessään kahdeksas ja olen tämän retken jälkeen tehnyt matkaa pyörällä jo seitsemänä peräkkäisenä kesänä. Olen useammankin reissun jälkeen vannonut, että tämä oli viimeinen kerta kun pilaan kesälomani pyörän selässä. Mutta jostain kumman syystä aina käy niin, että aika kultaa muistot ja kesän tultua veri vetää tien päälle. 

Lista tekemistäni pyöräretkistä:

- 2007 Kajaani-Lieksa-Joensuu (ei matkakertomusta)

- 2008 Kokkola-Turku (matkakertomus blogissa)

- 2009 Raahe-Vaala-Puolanka-Manamansalo-Pulkkila (matkakertomus blogissa)

- 2009 Tornio-Alta-Lakselv (matkakertomus blogissa)

- 2010 Helsinki-Lappeenranta-Savonlinna-Kuopio (matkakertomus blogissa)

- 2011 Kemijärvi-Sodankylä-Saariselkä (ei matkakertomusta)

- 2012 Kokkola-Saariston rengastie-Turku (matkakertomus blogissa)

Tämän kertaista reittiä suunnitellessani päädyin useista mielessä pyörineistä vaihtoehdoista Oulu-Lahti reittiin, koska olen Suomessa ajellut Itä- ja Länsi-Suomessa, mutta Keski-Suomi on minulle tuntematonta seutua. Keväällä lainasin kirjastosta Päijänne-kirjan ja ihastuin kirjan upeisiin kuviin kallioisista rantamaisemista. Päätin kirjaa lueskellessani, että pyöräreissuni suuntautuisi Päijänteen seuduille. Reitin suunnitteleminen oli yllättävän vaikeaa, koska leirintäalueita ei Oulu-Lahti välillä juuri ole, varsinkaan jos haluaa ajella pitkin pienempiä teitä ja vielä niin etteivät päivämatkat venyisi ylipitkiksi. Ensimmäinen suunnitelmani oli ajaa Oulusta suoraan nelostietä pitkin Jyväskylään, josta pääsisin Fillariopas-kirjan Jyväskylä-Helsinki reitille. Päätin kuitenkin välttää nelostien kokonaan ja edetä idempää reittiä Iisalmen ja Kuopion kautta. 

Ennen matkaan lähtemistä aloin hankkia puuttuvia varusteita. Viime kesäisen reissun päätteeksi heitin kuusi vuotta palvelleen telttani pois, sillä se repeytyi ukkosmyrskyssä Paraisilla. Muita pakolllisia uusittavia varusteita olivat myös Trangian poltin ja uusi vedenpitävä takki. Uudeksi teltaksi löysin Budget Sportista pyöräretkeilyyn mainiosti soveltuvan pienen ja vain kilon painoisen pikkuteltan. Pohdin liikkeessä pitkään kahden teltan välillä. Toinen oli kolmen kilon painoinen ja olisi sisältänyt kätevän eteisen, mutta tärkeämmäksi valintakriteeriksi muodostui pienemmän teltan huokea paino. Matkustustavakseni on muodostunut, että raahaan pyöräreissuilla mukanani 25-30 kiloa tavaraa. Mukana ovat teltta, trangia ja muut varusteet. Kevyemmälläkin kuormalla voisi tietysti reissata, mutta pidän ajatuksesta, että halutessani voin leiriytyä minne vain ja milloin vain. Vuosien varrella parhaimmiksi muistoiksi ovatkin muodostuneet ns. sissiyöt järvien rannoilla, kallioilla tai metsän keskellä. Tapanani on myös tehdä matkaa yksin. Olen usein saanut vastailla kysymyksiin siitä miksi matkustan yksin ja miten uskallan olla tien päällä yksinään. Yksinkertaisesti yksin matkustaminen on helpompaa kuin että joutuisi neuvottelemaan matkakumppanin kanssa asioista. Lisäksi pyöräretkeily ja metsässä nukkuminen ovat varmasti turvallisempaa puuhaa, kuin vaikkapa isommassa kaupungissa viikonloppuyönä liikkuminen. 

Kertomuksen lopussa listaan reissussa mukana olleet varusteet. Kuvat saa isommaksi klikkaamalla ne auki. 

1. Päivä 19.6.2013 Oulu - Säräisniemi 111,70km 6:10h av: 18,06km/h

Tarkoitukseni oli lähteä reissuun heti kesäloman alettua, mutta siirsin lähtöä ensin sateisen päivän vuoksi ja seuraavana päivänä piti päästä katsomaan  Ac Oulun ja Fc Hakan välistä jalkapallo-ottelua ja reissuun lähteminen siirtyi jälleen. Kolmantena päivänä päätin, että nyt on pakko lähteä vaikka keli ei ihan parhain aamulla ollutkaan. Tavarat olin pakannut jo muutama päivä sitten ja ne odottivat jo laukuissa eteisessä. Aamupalaksi tankkasin makaroonilaatikkoa, sillä tapanani on ajaa koko päivä banaanien, patukoiden ja pullakahvien avulla ja syödä kunnon ateria vasta illalla. Tähän ratkaisuun olen päätynyt kokemuksen myötä, sillä jos syö enemmän kesken päivän etapin, on matkan jatkaminen vaikeaa verensokerin nousemisen aiheuttaman väsymyksen vuoksi. 

Ruokailtuani ja pukeuduttuani otin alkuhiet kantaessani pyörän ja laukut alas kolmannesta kerroksesta. Jouduin aloittamaan reissun hengähtämällä pihapenkillä laukkujen kiinnittämisen jälkeen. Samalla aurinko tuli esiin pilvien takaa ja alkoi paistamaan todella kuumasti. Mieli parani heti harmaan aamun jälkeen ja ajattelin että kyllä tästä reissusta vielä hyvä tulee. Ensimmäiset käännökset täyteen lastatulla noin 45kg painavalla pyörällä tuntuivat huterilta, mutta kohta meno tuntui jo vakaammalta. Pyöräreissulle lähteminen kotipihasta on ihan erilaista kuin se, että matkustaa ensin jonnekin kauemmaksi ja lähtee matkaan tuntemattomalta paikkakunnalta. On jännittävämpää, kun alkumatkasta näkee tuttuja maisemia ja pikkuhiljaa tiet ja paikkakunnat muuttuvat tuntemattomiksi. Vaikka olen tehnyt jo useampia pyöräreissuja, oli tämä vasta toinen kerta kun lähden matkaan kotoa. Kokenut pyöräretkeilijä Matti Rämökin sen on todennut: "pyöräretki on parhaimmillaan, kun se alkaa kotipihasta".

Hetken aikaa matkaa tehtyäni huomasin, että pyörässä oli säätämisen tarvetta. Etulaukun asentaminen painoi jarru- ja vaihdevaijereita sen verran, että niitä täytyi pysähtyä säätämään. Lisäksi oikean kengän klossi ei ollut oikeassa kohdassa ja polkeminen aiheutti painetta ja kipua polven oikeaan sivuun. Vaijerit sain säädettyä helposti, mutta kengän klossia ruuvailin useampaan otteeseen. Vaikka klossin asento oli pielessä vain muutaman millimetrin verran, tunsin virheasennon heti polvessani. Säätötyötä tehdessä ja paarmojen häiritessä mietin, että nämäkin hommat olisi tullut hoidettua jos olisin käynyt vaikka eilen tekemässä pyörällä lyhyen testilenkin.

Pyörä pakattuna

Päätin ajaa kohti Muhosta Oulujoen pohjoispuolta pitkin, koska eteläpuolella liikenne on vilkkaampaa ja tienlaidan piennar useissa kohdin aivan olematon. Ensimmäisen tauon pidin Muhoksen Jokirinteellä Päivärinteen vanhan sairaalan pihalla. Olen monesti työmatkoilla ajanut komean sairaalarakennuksen ohi, mutta nyt päätin käydä katsomassa sitä lähempää. Sairaala on rakennettu 1930-luvulla ja toiminut keuhkoparantolana ja reumasairaalana. Sairaalarakennus kuuluu Museoviraston valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen luetteloon (lähde: wikipedia). Pihanurmikolla istuskellessani juttelin koiraa ulkoiluttaneen miehen kanssa. Kun olin kertonut miehelle reittisuunnitelmastani, hän totesi, että pyöräretkeni on sitä "oikeaa lomailua". Toivotin miehelle hyvät juhannukset ja lähdin jatkamaan matkaa. 

Ensimmäinen tauko, Päivärinteen sairaala

Laukan silta, Muhos

Seuraavaksi saavuin Laukan sillan kautta Muhokselle. Ennen Muhoksen keskustaa pysähdyin ottamaan muutaman kuvan, mutta en käynyt vierailulla työpaikallani. Ajattelin, että lomalla työpaikalle meneminen ei vain ole oikein ja lähdin sen sijaan ajelemaan kohti Kylmälänkylää, jossa olin ajatellut pitää kahvitauon. Kylmälänkyläntie oli juuri sellainen kuin olin kuullutkin, eli pitkä, suora ja tylsä. Asensinkin aika pian kuulokkeet korviin ja aloin kuuntelemaan musiikkia matkaviihdykkeeksi. Viihdytin itseäni myös keksimälläni lintuvisalla, jossa koetin jonkin linnun kaukaa nähtyäni arvata oikean lajin ja lähemmäs päästyäni koetin tunnistaa osuiko arvaus oikeaksi. Useimmiten arvailut olivat vääriä, mutta välillä osuin oikeaankin. Näin muutaman kilometrin aikana västäräkkejä, kuoveja, harakoita, variksia, peippoja ja yhden käpytikan. 

Koetin pitää pienen tauon ennen Kylmälänkylän kauppaa, mutta pysähdyttyäni huomasin ettei tauon pitäminen ollut mahdollista paarmojen valtavan määrä vuoksi. Oli pakko hypätä heti takaisin pyörän selkään ja syödä baanani ja myslipatukka vauhdissa. Ajaessa vilkaisin taakse ja huomasin, että minua seurasi jatkuvasti kymmenien paarmojen ja kärpästen lauma. Mustan hyönteisvanan kirittämänä poljin lyhyttä pysähdystä lukuunottamatta yhtä soittoa Kylmälänkylään ja kaupan viimein tullessa näkyviin olin jo aivan näännyksissä ja sokerin tarpeessa. 

Kylmälänkylän Satumaa kauppa. 

Pullakahvit ja juttuseura kaupalla virkistivät oloa ja lähdin jatkamaan matkaa kohti Säräisniemeä. Pitkää suoraa katse alhaalla polkiessani näin yhtäkkiä ojassa vilauksen pankkikortista. Tein u-käännöksen ja huomasin, että ojanpenkalla oli levällään lompakko, josta pilkisti visakortti. Tarkistin lompakon ja korttien sekä suhteellisen suuren rahasumman lisäksi sieltä löytyi myös omistajan passikuva. Tarkistin vielä, ettei löytöpaikan läheisyydessä olevasta ojasta löytyisi passikuvasta tuttua henkilöä ja pakkasin lompakon laukkuihini. En sentään aikonut kartuttaa matkakassaani löydöllä, vaan aioin viedä lompakon seuraavalle vastaantulevalle poliisiasemalle. 

Veneheitto

Kääntyessäni kohti Veneheittoa alkoi matkanteko painaa ja oikeassa polvessa alkoi tuttu it-jänteen hankauksesta johtuva viiltävä kipu. Pysähdyin venyttelemään jalat ja lonkat kuntoon ja kipu hävisikin hetkeksi. Aurinko alkoi jo laskea, kun lähestyin hitaasti mutta varmasti ensimmäisen päivän määränpäätäni Säräisniemeä. Pyöränmittarista huomasin kohta ylittäväni tälle päivälle sadan kilometrin rajan ja tuuletin pyörän selässä mittarin kääntyessä toiselle sadalle. Hetken suunnistuksen jälkeen löysin Ruununhelmen caravan-alueen ja painelin vastaanottoon. Sain kuulla, että Ruununhelmessä ei ole lainkaan telttapaikkoja, mutta ystävällinen asiakaspalvelija opasti minut lähistöllä sijaitsevalle Suvirannan leirintäalueelle. 

Lähdin vääntämään soratietä pitkin kohti Suvirantaa, joka tulikin näkyviin ikuisuudelta tuntuneen polkemisen jälkeen. Vastaanotossa olin ihmeissäni, kun telttapaikasta piti maksaa vain 14e ja sain kehotuksen mennä rantasaunalle saunomaan. Rantasauna olikin mainio vanhanajan sauna, jossa ei ollut suihkua, vaan pesuhommat hoidettiin vettä padassa lämmittämällä ja vettä päälle kaatelemalla. Saunan lauteilta pystyi isosta ikkunasta katselemaan täysin tyyntä Oulujärveä, jonka yllä lokit kaartelivat ilta-auringossa. Upeasta hetkestä tuli kylmät väreet, vaikka olin saunassa. 

Illalliseksi kokkailin Trangialla riisiä ja papusalsaa.

2. Päivä 20.6.2013 Säräisniemi - Iisalmi 126,50km 7:58h av: 15,85km/h

Näytä suurempi kartta

Aamulla teltasta ulos kömpiessäni huomasin, että leirintäalueelle oli alkanut jo saapua motoristeja juhannuksen kokoontumisajoihin. Olin nukkunut kuitenkin hyvin korvatulpat korvissa, enkä ollut kuullut mitään kun muutama moottoripyörä oli ajanut telttani vierestä yöllä. Keittelin puurot ja kahvit ja viimeistelin aamupalan jälkiuunipaloilla ja litran tuoremehulla. Telttaa pakkaillessani juttelin leirintäalueen isäntäväen kanssa, joka fiksailivat paikkoja kuntoon juhannusjuhlia varten. Yleensä olen aamuisin kärttyisä ja väsynyt, mutta nyt hyväntuulinen juttuseura sai oman mielenikin piristymään heti aamusta.

Goldwing ja kärry.

Pyöräiltyäni noin viitisen kilometriä lihakset lämpimiksi, pysähdyin venyttelemään. Tämän rituaalin toistan aina päivän alussa pyöräreissuillani, koska muuten polvet ja lonkat eivät kestä koko päivän pyöräilemistä. Olen huomannut, että venyttely on tehokkaampaa jos lihakset ajaa ensin lämpimäksi, eikä tee venyttelyitä kylmiltään heti aamulla. Säräisniemeltä käännyin kohti Vuolijokea ja vastaan puski kohtuullisen kova itätuuli. Tunsin heti, että päivästä tulisi tuulen vuoksi rankka ja ipod piti laittaa soimaan heti aamusta.

Hyvän musiikin avustuksella sain revittyä karavaanini Vuolijoelle yllättävänkin nopeasti. Löysin taajamasta pikku-putiikin, josta sai myös kahvia ja muffinsseja. Olin ajatellut oikaista kohti Iisalmea pienempiä sorateitä pitkin ja kyselin putiikin pitäjältä tietoa tien kunnosta. Sain kehotuksen harkita, olisiko sittenkin järkevämpää ajaa pitkin asfalttitietä, koska reitiksi suunnittelemani Keisarintie oli kuulemma ainakin kelirikkoaikana huonossa kunnossa. Päätin kuitenkin lähteä Keisarintielle, mutta ennen matkan jatkamista kävin hakemassa kaupasta vielä banaaneja, myslipatukoita, colaa ja illallistarvikkeet. 

Vuolijoen Runokki Puoti

Keisarintiellä

Matkaa jatkettuani alkoi heti satamaan ja jouduin laittamaan sadevarusteita ylle ja peittämään takalaukut sadesuojalla. Ajattelin sateen olevan vain pieni kuuro ja tien risteyksessä päätin jatkaa edelleen pitkin soratietä, vaikka olisin tässä risteyksessä voinut valita vielä asfalttitien. Jonkin matkaa jatkettuani huomasin, että sade ei loppunutkaan ja tiekin muuttui kokoajan mäkisemmäksi ja pehmeämmäksi. Lisäksi olin ajanut soratietä jo niin pitkästi, ettei takaisinkääntyminen enää kannattanut. Taukoa pitäessäni soimasin itseäni siitä, että tein päivän reitinvalinnallani rankemmaksi. Tuuli, sade ja pehmeä hiekkatie ei ollut kovin mukava yhdistelmä. Koetin aina ylämäen alla kerätä taistelutahtoa ja lopulta pitkän ja hikisen vääntämisen jälkeen saavuin isommalle asfalttitielle. 

Keisarintie

Keisarintie

Iisalmentielle saavuttuani olin jo ihan puhki, mutta matkaa Koljonvirran leirintäalueelle oli jäljellä vielä nelisenkymmentä kilometriä. Sade jatkui rankkana ja tuntui, etten saanut enää energiaa patukoista ja banaaneista. Päivän kruunasi Vieremän kohdalla tapahtunut ketjun katkeaminen. Ketju meni poikki pikaliittimen kohdalta ja polvistuin pyörän viereen ihmettelemään asiaa. Työkaluissani oli mukana ketjunkatkaisin, mutta löysin onneksi myös uuden pikaliittimen, jonka asentamisessa ei mennyt muutamaa minuuttia kauempaa. Ongelman nopeasta ratkaisemisesta tyytyväisenä lähdin paahtamaan vielä päivän viimeistä tuntia. 

Sade taukosi vasta illaksi

Leirintäalueelle saapuessani olin rankasta päivästä ihan sekaisin. Vastaanoton tyttö ehdotti, että palauttaisin matkustajailmoituksen täytettynä huomenna. Olin hyvilläni, koska en ollut varma olisiko kynä pysynyt tärisevissä ja kohmeisissa käsissäni. Leiriytymisen ja peseytymisen jälkeen kokkailin vielä pastat autiossa keittiörakennuksessa. Ruokailun jälkeen olo alkoi palautua jo normaaliksi ja tein vielä kunnon venyttelyt, koska jalat tuntuivat tosi raskailta. Kello oli jo puolenyön paikkeilla, kun suljin teltan vetoketjun. Unta ei tarvinnut kauaa odottaa. 

Kyllä sinne mahtuu nukkumaan, vaikkei ehkä siltä näytä

3. Päivä 21.6.2013 Iisalmi - Kuopio 105,70km 6:25 av: 16,47km/h


Näytä suurempi kartta

Heräsin kolmanteen matkapäivään aamuauringon lämmitettyä teltan niin kuumaksi, ettei nukkumista enää pystynyt jatkamaan. Aamupuuroa keitellessä olo oli todella raskas eilisen rankan päivän jälkeen. Tien päälle lähteminen tuntui ajatuksenakin inhottavalta, mutta pyörän selkään motivoi se, että edessä siinti lepopäivä Kuopiossa. Sain itseni ja pyöräni lähtövalmiiksi yllättävänkin nopeasti ja muistin käydä ennen lähtöä vielä maksamassa telttapaikan ja palauttamassa matkustajakortin. Lähdin rullailemaan kohti parin kilometrin päässä olevaa Iisalmen keskustaa. Päivän ensimmäisenä ohjelmana oli käydä kaupassa ja sen jälkeen etsiä poliisiasema ja tehdä päivän hyvä työ palauttamalla löytämäni lompakko. Päästyäni Iisalmen keskustaan ihmettelin ensin kun ruokakaupat eivät olleet auki, mutta sitten muistin tänään olevan juhannusaatto. Olin alkumatkan aikana unohtanut juhannuksen ihan kokonaan. 

Iisalmi

Kävin ostamassa päivän cola-annokseni huoltoasemalta ja tarkistin samalla pyörän rengaiden ilmanpaineet, jotka olivatkin huomattavasti laskeneet. Olin huolissani aikataulun venähtämisestä ja tulin siihen tulokseen, että löytäisin poliisiaseman nopeiten kysymällä tietä. Pysähdyinkin yhden terassin viereen ja kysäisin reittiä oluttörppöjen ääressä istuvilta miehiltä. Sain hyvät ajo-ohjeet ja kysyvän tuijotuksen, joten kerroin että vien asemalle ojasta löytämäni lompakon. Miehet kehuivat toimintaani fiksuksi ja toivottelin kiitokseksi hyvät juhannukset. Juhannusaatto näytti olevan lähtemässä heillä hyvin käyntiin. Seuraavaksi kaarsin poliisiaseman ovelle ja totesin, ettei asema ollut auki kuten olin arvellutkin. Oven vierestä löytyi ovipuhelin ja lukuisia nappeja. Kokeilin muutamaa, ennenkuin kyllästyin ja tiputin lompakon saatekirjeen kera poliisiaseman postilaatikkoon. 

Iisalmen poliisiasema

Hippien talo

Kello oli jo kaksi ja olin edennyt vasta muutaman kilometrin, joten lähdin ajelemaan rivakkaa vauhtia kohti Kuopiota. Iisalmesta pois suunnistaminen osoittautui yllättävän vaikeaksi. Maantiekartan avulla löysin vitostien, mutta se kulki Iisalmen kohdalla moottoritienä, jota pitkin en saanut siksi pyörälläni ajaa. Yritin löytää kiertotien ja jossain kohtaa löysinkin fillariopas-reittisarjan haalistuneen kyltin, jonka olisi pitänyt näyttää pyöräilyyn soveltuvaa tietä kohti Kuopiota. Toista kylttiä en ensimmäisen jälkeen nähnyt, vaan eksyin asutusalueelle. Lopulta noin tunnin suunnistamisen jälkeen löysin vitostien viereiselle pyörätielle. Pyörätie näytti olevan suosittu ja vastaan tuli jatkuvasti pyöräilijöitä. Yritin morjenstaa jokaista kypärä päässä pyöräilevää. Kuopion ja Lapinlahden välisellä pyörätieosuudella sain vastailla muutaman ihmisen kyselyihin matkastani. Kyselyt jatkuivat kun parkkeerasin pyörääni Matin ja Liisan huoltoaseman pihaan. Kahvitauon jälkeen lähtöä tehdessänikin muutama ihminen ehti minua haastattelemaan. Olo oli kuin ammattipyöräilijällä toimittajien keskellä. 

Matin ja Liisan asema

Kahvitauon jälkeen pyörä kulki loistavasti muutaman tunnin ajan, kunnes parin munkkirinkilän antamat sokerit kuluivat loppuun ja päätin ottaa torkut linja-autopysäkin katoksessa. Nukuin katoksen penkillä puoli tuntia kuulokkeet korvilla ja herättyäni olo oli ihmeenkin virkeä. Seuraava isompi paikkakunta ohitettavaksi ennen Kuopiota oli Siilinjärvi, jossa pysähdyin taas tauolle saaden juttuseuraa. Juttukaverini totesi pyöräilytouhuni hulluksi ja tarjosi lepopaikkaa saunan ja juhannusjuopottelun merkeissä. Kiitin tarjouksesta, mutta päätin kuitenkin ehtiä tänä iltana vielä Rauhalahteen saakka. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja kysyin samalla parhaan reitin kohti Kuopiota. Sain kuulla, että ennen Kuopiota on menossa isot siltatyöt ja kevyen liikenteen reitin löytäminen voisi olla vaikeaa. Siilinjärven ohitettuani pysähdyin ihmettelemään Kasurilan laskettelukeskuksen rinteessä olleita lumikasoja. 

Olisipa hienoa kertoa opiskelevansa Pöljän koulussa

Kasurilan laskettelurinteessä Siilinjärvellä oli vielä lunta

Ajattelin että Siilijärveläinen kaveri oli puhunut puuta heinää siltatyömaista, mutta kymmenen kilometriä ennen Kuopiota huomasin varoitusten olleen totta, kun tien katkaisi aivan yllättäen varoituspuomi. Onnistuin löytämään kiertotien ja arvelin lähteneeni oikeaan suuntaan kohti Kuopiota. Kohta pyörätie lähti menemään mielestäni liiaksi länteen päin ja päätin alittaa vieressä kulkevan suuremman tien päästäkseni kohti keskustaa. Alikulun kautta ajettuani ihmettelin hetken aikaa miksi uuden näköisellä tiellä ei näkynyt muita kulkijoita, vaan kaikki muut ajoivat viereisellä sillalla. Kohta tajusin, että olin sittenkin eksynyt siltatyömaalle, mutta koska tie näytti ajokuntoiselta, jatkoin matkaani. 

En kehdannut ajaa ohi

Tätä voi sanoa jo hyväksi pyörätieksi

Kun olin lähempänä Kuopion keskustaa, paikallistin itseni netistä tulostamalleni Kuopion kaupunkialueen kartalle. Kartan avulla suunnistin helposti Rauhalahden leirintäalueelle, vaikka olen käynyt Kuopiossa aikuisiällä vain kerran. Saavuin Rauhalahteen kellon näyttäessä jo puolta yhtätoista. Leirintäalueella oli meneillään jonkinlaiset juhannusfestarit ja paikka ei näyttänyt ihan nimensä veroiselta. Möykkä oli valtaisa. Hoitelin iltahommat musiikin raikuessa ja hörppäsin samalla reissun ensimmäisen oluen. Tuntui että olin jo yhden mallasjuoman ansainnut. Leirintäalueen festareilla ei ollut esiintyjiä, vaan musiikki koostui dj:n soittamista biiseistä, jotka vaihtelivat Katri Helenasta Cheekkiin. En jaksanut lähteä viettämään juhannusaattoa, vaan makuupussiin sujahtaminen tuntui houkuttelevammalta. 

4. Päivä 22.6.2013 Kuopio 20,85km, 1:41, av: 12,29km/h

Lepopäivän helteiseen aamuun heräsin jo puoli kymmeneltä, sillä täytyi kiirehtiä pyykkäyshommiin. Olin eilisiltana leirintäalueen vastaanotossa varannut optimistisesti pyykkituvan kymmenestä lähtien. Yö oli sujunut levottomasti, sillä alkuyöstä unta häiritsi leirintäalueen möykkä ja loppuyöstä makuualusta tyhjeneminen. Olin herännyt yöllä kahdesti puhaltamaan lisää ilmaa makuualustaan, kun patja tyhjeni niin paljon että lonkka alkoi painamaan ikävästi kovaa maata vasten. Otinkin makuualustan mukaan pesutupaan ja yritin pesualtaassa paikallistaa siitä reikää. En onnistunut löytämään uusia reikiä, joten päätin uusia yhden aikaisemmin asentamani paikan. Makuualustahan hajosi heti ensimmäisellä käyttökerralla keväällä 2009, mutta on toiminut luotettavasti paikkaamisen jälkeen. 

Tuttua lepopäivän puuhaa

Puoliltapäivin olin saanut pyykkäyshommat hoidettua ja lähdin pyöräilemään kohti Kuopion keskustaa lepopäivää viettämään. En viitsinyt laittaa tänään jalkaan pyöräilyhousuja ja jouduin siksi pyöräilemään suuremmaksi osaksi seisaaltaan. Istuinkyhmyjen hiertymät olivat sitä luokkaa, ettei penkkiin istuminen ilman pehmustepöksyjä tuntunut kovin hyvältä. En ollut huomannut ottaa Rauhalahdesta lähtiessäni mukaan edes vesipulloa, joten etsin ensimmäisenä kioskin ja kävin ostamassa vissyä. Keli oli todella helteinen ja tankkaaminen oli tärkeää huomistakin päivää ajatellen. Kiersin kaupungille Kuopion keskuskentän kautta. Olin päättänyt käydä katsastamassa kehutun stadionin, vaikka siellä ei näin juhannuspäivänä futista päässytkään näkemään. 

Kuopion keskuskenttä

Stadionille pysähtyessäni huomasin, että olo alkoi olla heikko. En ollut ehtinyt syödä tänään vielä mitään ja kello lähestyi jo iltapäivää. Lähdin etsimään ruokapaikkaa, mikä osoittautui vaikeaksi tehtäväksi, sillä useimmat pizzeriat ja ravintolat olivat kiinni. Löysin kuitenkin kohtuullisen näköisen pizzapaikan, jossa kävin haukkaamassa todella ison pizzan. Ruokailun jälkeen päätin suunnistaa torille, josta ajattelin löytäväni kahvipaikan. Torille päästyäni huomasin sen kuitenkin olevan jälleen autio. Kun viimeksi kävin Kuopiossa 2010 vuoden kesällä, sattui olemaan sunnuntaipäivä ja tori oli silloinkin autio. Sain kuitenkin kahvikupposen viereiseltä kioskilta ja istuuduin nauttimaan kahvihetkestä lähes tyhjän torin laitamille. 

Torilla ei ollut ruuhkaa

Kahvikupin ääressä kului melkein tunnin verran, ennenkuin jaksoin lähteä tekemään päivittäistä kauppareissuani. Olin bongannut torin laidalta avoinna olevan siwan. Pikkukaupassa näytti riittävän oluen ostajia näin keskellä juhannuspäivää. Seuraavana turistikohteenani oli Puijo, joka sijaitsee yllättävän lähellä keskustaa. Puijolle kiipeäminen veti rasittuneet jalkani ihan jumiin ja jouduin pysähtymään pari kertaa kesken parin kilometrin nousua ensin haukkaamaan happea ja toisella kertaa riisumaan paidan. Hikeä valuen pääsin viimein Puijon tornin juurelle ja ajattelin, että päivästä ei näköjään tullutkaan lepopäivää. Puijon nousu oli reissun rankin. Puijon näköalatorniin en lähtenyt yrittämään, sillä hissiin näytti jonottavan kymmeniä saksalaisturisteja. Suunnistin kohti mäkihyppytorneja, joiden juurelta avautui niin komea maisema, että seisahduin niille sijoilleni useaksi minuutiksi sitä ihastelemaan. Koetin hetken aikaa räpsiä kuvia, jotta saisin taltioitua upeaa maisemaa. Totesin touhun kuitenkin mahdottomaksi, sillä yhteen kuvaan ei vain millään saanut  mahdutettua silmillä edessä avautuvaa laajaa näkymää. Laitoin kameran pois ja päätin tallentaa kuvat kameran sijasta mieleeni. Istuin mäkihyppytornin juureen nautiskelemaan maisemista. 

Puijon nousu 

Melkein perillä

Maisemat olivat kiipeämisen arvoisia

Minusta ei olisi mäkikotkaksi

Pysyin näilläkin sijoillani noin tunnin verran ennenkuin havahduin ja päätin lähteä suuntaamaan hiljalleen takaisin kohti Rauhalahtea. Pyöräilykenkiä jalkaan laittaessa mietin, pitäisikö edessä oleva kahden kilometrin lasku lasketella jarrutellen vai antaisinko mennä jarruttelematta täysillä. Lasku oli jyrkkä ja yritin muistella missä järjestyksessä mutkat menivätkään, koska ihan laskun alla oli vilkasliikenteinen risteys ja jarruttaminen pitäisi aloittaa paljon ennen risteystä. Mieleni kääntyi vauhdikkaan laskettelun puolelle ja polkaisin vielä kunnon vauhdit ennenkuin syöksyin laskuun. Vauhti kasvoi heti valtavalla nopeudella ja tuuli suhisi korvissa. Olin ottanut heti alussa tukevan laskuasennon, eli vaakaputki tukevasti polvien välissä ja kroppa eteenpäin taivutettuna, jotta eturenkaalle tulisi mahdollisimman paljon painoa. Nopeassa vauhdissa on tärkeää saada painoa eturenkaalle, sillä vaarana voi olla se, että kevyt eturengas alkaa vauhdissa vipattamaan. Laskettelin keskellä oikeanpuoleista autokaistaa, sillä tien reunassa näytti olevan hiekkaa ja kiviä, jotka olisivat mutkissa voineet olla liukkaita. Tuuli suhisi korvissa ja mutkiin keskittyminen vei kaiken huomion. Yhtäkkiä mutkan takaa tuli vastaan varoituskolmio ja mäen alla oleva iso risteys näkyi jo kolmensadan metrin päässä. Hädissäni tartuin jarrukahvoihin ja hetken näytti siltä, ettei pyörä pysähdy millään ennen risteystä. Koetin jarruttaa ja pysyä pystyssä ja sain vauhdin pois juuri ennen risteystä. Pysähdyin pyörätielle polvet täristen ja katsoin mittarista nopeuden olleen laskussa 74,13km/h. Adrenaliini oli vauhdin ja jarruttamisen vuoksi niin koholla, että nauroin tempaukselle vielä kohti leirintäaluetta ajellessani. 

Niiralan monttu

Rauhalahteen saapuessani oli päivä kääntynyt jo illaksi. Päivä oli vierähtänyt nopeaa kaupungilla ajellessa ja Puijolla maisemista nauttiessa. Leirintäalueella meno oli samanlaista kuin eilenkin, mutta tänään vuorossa oli karaoke iltamat. Musiikki kuului harmikseni liiankin hyvin pienen rinteen päälle pystyttämälle teltalleni ja jouduin asentamaan korvatulpat korviin, jotta pystyin syventymään kaupasta ostamaani Urheilulehteen. Helteisen päivän päätteeksi sateli vettä, joten pysyttelin illan teltassani. Tutkin alustavasti huomisen etappia kartasta ja puhelimella Googlemapsista. Huomenna edessä olisi 130km matka, jos haluaisin päästä seuraavalle leirintäalueelle. Painuinkin aikaisin makuupussiin ja viimeisenä ajatuksena toivoin makuualustan paikkauksen nyt pitävän ja yön sujuvan ilman puhaltamista. 

5. Päivä 23.6.2013 Kuopio - Ruuhimäki 130,62km 7:10 av: 18,21km/h


Näytä suurempi kartta

Makuualustan paikkaukseni ei onnistunut ja sain herätä kolmesti yön aikana puhkumaan patjaan lisää ilmaa. Aamulla torkuttelin herätyskelloa ja heräsin vasta kymmeneltä siihen, että nukuin tyhjentyneen makuualustan päällä lonkka kipeänä. Ajattelin ensin lähteä hankkimaan uuden makuualustan, mutta sen vuoksi minun olisi täytynyt ajaa takaisin Kuopion keskustaan päin ja hommaan olisi mennyt ainakin tunti tai kaksi ja edessä oli tänään 130 kilometrin siirtymä seuraavalle leirintäalueelle. Sitten muistin myös, että tänään oli sunnuntai ja urheiluliikkeet tuskin olisivat edes auki. Päätin yrittää paikata patjaa vielä uudelleen illalla. Yritin selvitä pikavauhtia tien päälle ja aamupuuron keittelyn jälkeen pakkasin tavarat ja suuntasin huoltorakennukselle täyttämään juomapulloja. Pullot täytettyäni esittelin pyörääni pikkupojalle, joka oli tullut sitä ihmettelemään. Poika puolestaan esitteli minulle scoottiaan ja näytti miten potkulaudalla jarrutettiin. 

Rauhalahti

Kävin vielä ennen Rauhalahdesta poistumista ostamassa leirintäalueen pikkukaupasta päivän colapullon. Kassalla huomasin, että minulla oli mukanani kakkoslompakko, jossa oli vain muutama kolikko. Jouduinkin hakemaan ykköslompakkoni, jotta sain juoman maksettua. Ykköslompakossa taas oli liian suuria seteleitä ja myyjä kysyi 20 sentin kolikkoa, jotta saisi annettua vaihtorahat. Jouduin taas kopsuttelemaan pyöräilykengillä ulos hakemaan kakkoslompakkoni, jonka olin jättänyt etulaukkuun hakiessani juuri ykköslompakkoni. Myyjä katseli touhuani ihmeissään ja yritin selittää, että tapanani on pyöräreissussa pitää mukana kahta lompakkoa, joista toisessa on vain vähän rahaa ja vanhoja kortteja ja jonka voi tarvittaessa antaa ryöstäjille. Selitykseni ei toiminut, vaan nuori tyttö katsoi minua entistä kummastuneempana. 

Tänään kuljin Olvini ohi

Rauhalahdesta osasin suunnistaa helposti Petosen kaupunginosan kautta ensin kohti etelää ja moottoritien ohittavalle vanhalle vitostielle. Päivästä tuntui tulevan taas helteinen ja vettä kului vauhdilla heti alkumatkasta. Hetken vitostietä ajettuani käännyin kohti Jyväskylää ja ysitielle. Heti ysitielle käännyttyäni huomasin rankan vastatuulen lisäksi, että tiellä oli valtavasti liikennettä. Pysähdyin katselemaan karttaa ja yritin etsiä vaihtoehtoista reittä kohti Toivakassa sijaitsevaa Ruuhimäen leirintäaluetta. Totesin, että järkevää vaihtoehtoista reittiä ei ole, vaan joutuisin ajamaan sata kilometriä ysitien olemattomalla pientareella juhannuksen paluuliikenteen seassa. Päivästä tulisi tylsä ja virtaa piti tänäänkin hakea musiikista, joten kuuntelinkin iPodin akun tyhjäksi heti alkupäivästä. Ajattelin pysähtyä Suonenjoella kahvitauolle, mutta ajoinkin vahingossa koko kylän ohi. Näin kyllä kyltin jossa luki Suonenjoki, mutta luulin sen osoittavan vain sairaalan sijainnin, koska tekstin perässä oli punainen risti. Jatkoin siis matkaa seuraavalle huoltoasemalle saakka. Tien vasemmalla puolella sijainneelle huoltoasemalle pääsemisessä kesti useita minuutteja, sillä liikenne oli niin vilkasta etten meinannut millään löytää liikennevirrasta sopivaa taukoa tien ylittämiseen.

Reissun vaikeimpia hetkiä. Noin 50-60 kilometriä ysitien ruuhkassa takana ja saman verran vielä jäljellä.

Väsyneenä sitä nukkuu missä vaan.

Sämpylän ja pullakahvien jälkeen vauhtia riitti taas hetkeksi aikaa, kunnes tuli tuttu hyytyminen ja pysähdyin pysähdyin nukkumaan päiväunet taukopaikan penkille. Puolen tunnin kuluttua herätessä olo oli jotenkin apaattinen ja jouduin keräämään hetken aikaa raivoa, jotta jaksoin vääntäytyä maantielle vilkkaana jatkuvan juhannusliikenteen sekaan. Kello alkoi lähestyä yhdeksää kun pysähdyin Jari-Pekka nimiselle huoltoasemalle Hankasalmella. Tein huomisen aamiaisostokset ja ajattelin ostaa rankan päivän illaksi muutaman oluen, mutta jostain syystä en löytänyt myymälästä lainkaan olutta. Kysyin asiasta vielä kassalla ja sain vastauksen, ettei valikoimasta löydy lainkaan olutta. Hämmästyneenä ihmettelin, etteikö ollenkaan? Ei ollenkaan, myyjä totesi. Vielä kahvipöydässäkin ihmettelin miten ihmeessä huoltoasema oli ostettu tyhjäksi oluesta. Kahvi piristi kuitenkin ajatuksenjuoksuani ja ymmärsin lopulta asian laidan. Jari-Pekka olikin uskovainen. 

Jari-Pekka

Hankasalmelta oli enää tunnin loppurutistus Camping Ruuhimäkeen. Viimeiset kymmenen kilometriä sain ajaa rauhallisempaa tietä pitkin ja pyöräily tuntui heti mukavammalta. Huomasin että ympäristöä pystyi tarkkailemaan paljon paremmin, kun ei tarvinnut keskittyä pelkästään tien reunassa pysymiseen. Ruuhimäelle saavuttuani leirintäalueen vastaanotto oli mennyt juuri kiinni, mutta läheisessä mökissä asustava leirintäalueen isäntä oli huomannut saapumiseni ja tuli toivottamaan minut tervetulleeksi. Pyörää purkaessani huomasin takatelineen menneen rikki. Yksi telineen kiinnikkeistä oli murtunut hitsauksestaan ja se täytyisi ehdottomasti korjata huomenna ennen matkan jatkamista. Telttaa pystyttäessäni huomasin myös, että leirintäalue oli mukavan rauhallinen verrattuna esim. Rauhalahteen. Muut majoittujat alueella olivat ainoastaan kaksi karavaanaria. 

Iltamaisemat

Suihkun ja illallisen jälkeen muistin rikkinäisen makuualustani, jonka paikkaamista olin ajatellut yrittää uudelleen. Päätin, että käyn upottamassa patjan läheiseen järveen, jotta saisin ensin reiän paikallistettua ja vuodon ehkä sitten tukittua. Kello oli jo yksi yöllä, kun touhusin järven rantavedessä shortsit ja takki päällä otsalamppu loistaen. Takki täytyi olla päällä huppua myöden, koska hyttysiä oli aivan valtavasti. Hullun näköisen touhuni viimeisteli taivaalla komeasti loistanut täysikuu. Lopulta löysin patjasta hyvin pienen uuden reiän, jonka lisäksi myös vanha jo paikattu reikä näytti hieman vuotavan. Liimasin reiät kunnolla ja leikkasin päälle kunnon paikat. Istuskelin rannalla vielä hetken aikaa liiman kuivumista odotellen. Sain samalla kuunnella, kun jossain päin järveä huuti kuikka. Kuun loistaessa ja kuikan huutaessa tunnelma oli jotenkin maaginen ja kylmät väreet kulkivat käsiä pitkin. Lopulta noin kello kaksi päätin liiman kuivuneen jo sen verran, että pääsisin nukkumaan. Syöksyin patja kainalossa telttaani ja nukahdin taas hyvin nopeasti. 

6. Päivä 24.6.2013 Ruuhimäki - Sysmä 110,80km 6:29 av: 17,06km/h


Näytä suurempi kartta

Heräsin pitkästä aikaa hyvin nukutun yön jälkeen. Ilma oli pysynyt makuualustassa ja olin nukkunut koko yön heräämättä. Teltasta ulos päästyäni nappasin pyyhkeen mukaan ja kävelin rantaan aamu-uinnille. Olin yöllä rannassa touhutessa päättänyt, että aamulla olisi aika heittää lopulta talviturkki. Järven vesi ei ollut kovin kylmää, mutta virkisti kuitenkin oloa. Keittiölle kävellessä huomasin, että muut leiriytyjät olivat jo lähteneet ja sain käyttää keittiörakennusta yksinäni. Yleensä kokkailen isoimmilla leirintäalueillakin ruoat Trangialla, koska keittiöissä joutuu usein jonottamaan. Pienemmillä leirintäalueilla tykkään taas käyttää mieluummin rauhallisia keittiöitä.

Viritys

Ruuhimäen leiri.

Tänne jäi talviturkki.

Aamupalan jälkeen aloin tutkimaan miten saisin pyörän takatelineen korjattua. Päätin kietaista hajonneen osan ympärille rautalankaa ja viimeistelin virityksen tukien sen kahdella nippusiteella pyörän runkoa vasten. Olin tyytyväinen lopputulokseen ja tarakka vaikutti niin tukevalta, että uskoin sen kestävän vielä pari päivää reissun loppuun saakka. Ennen tien päälle lähtemistä tein vielä kunnon venyttelyt. Tällä kertaa venyttelin poikkeuksellisesti heti aamusta, koska jalat olivat eilisestä 130km vastatuulessa polkemisesta ihan jumissa. Venytellessä tapoin ajankuluksi kuusi ärhäkkää paarmaa. Ennen poistumista kävin moikkaamassa leirintäalueen isäntää ja ostin päivän colan. Juttelimme hetken pyöräilystä ja colan hyvistä ominaisuuksista kestävyysurheilun tankkauksessa, minkä jälkeen polkaisin karavaanin matkaan kohti Päijännettä ja Sysmää. 

Ensimmäisen tunnin aikana ohitin Toivakan pikkukylän, jossa pankin lämpömittari näytti jo 28 lämpöastetta. Heti Toivakan jälkeen vastaan tuli pariskunta todella erikoisella tandem-pyörällä. Pyörän edessä istui nainen kuin nojapyörässä istuen ja takana istui mies kuten normaalipyörässä istutaan. Pariskunnalla oli pyörässään kiinni myös paljon laukkuja ja moikkasimme toisiamme. Sitten ylitin nelostien ja jatkoin matkaani pientä ja mukavan rauhallista tietä pitkin. Ensimmäisen tauon pidin huikeissa maisemissa. Tie kulki tuossa kohtaa hieman korkeammalla ja alhaalla näkyi laakso, jossa oli mansikkapeltoja ja lampaita. Maisema oli niin upea, että maltoin istua pyörän vieressä paikoillani melkein puoli tuntia. Oli mukava istua auringonpaisteessa metsämansikoiden tuoksussa ja vain katsella maisemaa. 

Tie oli mukavan rauhallinen eiliseen verrattuna

Laakso

Seuraavaksi reitti kulki Leivonmäen kansallispuiston ohi. Kansallispuiston metsät, kalliot ja kirkasvetiset lammet nostattivat kauneudessaan kylmät väreet kulkemaan taas pitkin käsivarsia. Tien varressa näkyi valtavasti metsämansikoita ja yhdellä tauolla rohkaistuin maistamaan yhden, vaikka inhoan mansikoita. Kansallispuiston ohitettuani minulle sattui tämän reissun ainoa läheltä piti tilanne, kun kuuntelin musiikkia, söin myslipatukkaa ja katselin samalla tien vasemmalla puolella ollutta veistospuistoa. Yhtäkkiä poljin kolahti tien oikeassa reunassa alkaneeseen kivikanttariin, jota en ollut huomannut ollenkaan kun tein ajaessa liian montaa asiaa yhtäaikaa. Kaatuminen oli todella lähellä ja säikähdyksestä selvittyäni olin vihainen itselleni siitä, etten ollut keskittynyt tarpeeksi ajamiseen. Päätin ottaa kuulokkeet pois korvilta ja keskittyä enemmän ajamiseen. Olin tänään kuunnellut musiikkia taas aamusta lähtien. Musiikki on tärkeä osa elämääni ja pyöräreissuilla haen musiikista usein tsemppiä vaikeisiin hetkiin ja joskus on taas mukava kuunnella leppoisampia biisejä päivinä jolloin ajaminen on kevyttä. Jokaisella reissulla muodostuu aina suosikkilevy, jota tulee kuunneltua eniten ja jonka biisit tulevat mieleen myöhemmin myös siinä vaiheessa kun retkeä muistelee kotona. Tällä reissulla suosikkiartisti oli Nopsajalka albumeillaan 5 sormee ja Villi inkkari mixtape. 

Maisemat olivat nautinnolliset

Aika kiva koulun nimi

Päivän ylitettyä puolivälinsä alkoi tehdä mieli päiväkahvia ja haaveilin kunnon pullasta ja ärhäkästä kahvista, mutta sopivia taukopaikkoja ei vain löytynyt. Luhangalta olisi kahvipaikka saattanut löytyä, mutta kylän keskusta näytti sijaitsevan hieman etäämmällä päätiestä, enkä malttanut poiketa reitiltä. Olin taas ajautunut aiemmilta reissuilta tuttuun tilaan, jossa päivän etapin ajaminen oli enemmän urheilua kuin lomailua. Paha tapani on ajaa liian lujaa ja väsyttää itseni liian pitkillä päivämatkoilla. Vielä seitsemänkään vuoden aikana en ole oppinut rauhallisen eteneminen taitoa. 

Kauempaa luulin tätä oikeaksi pöllöksi

Peltolan mäkitupalais-museo

Luhangan jälkeen näin ensimmäiset silmäykset Päijänteestä Kotkatselän sillalta. Päivä muodostui taas raskaaksi helteestä ja yllättävän mäkisestä maastosta johtuen. Sysmäntie kulki Päijänteen korkeita rantoja pitkin nousten välillä mäen päälle ja laskien sitten järven rannan tuntumaan. Päivän viimeiset parikymmentä kilometriä olivat taas tutun tuskaiset. Banaanit ja patukat olivat loppu, joten päädyin juomaan huomisen aamupalamehut, jotta saisin sokeritason kohoamaan sen verran että jaksaisin ajaa vielä viimeisen tunnin. Viimeisellä tauolla venytellessäni pysähtyi viereeni lava-autolla ajanut mies. Mies kysyi oliko minua tullut vastaan koiraa taluttanut nainen. Yritin miettiä, mutta en muistanut millään minkä näköisiä kulkijoita vastaani oli tullut. Vastasin että olen niin väsynyt, etten kertakaikkiaan muista oliko koirantaluttajaa tullut vastaan. 

Luhanka

Sysmässä suuntasin ensimmäisenä kauppaan, jossa irtokarkkihylly oli sijoitettu houkuttelevasti heti sisäänkäynnin luo. Ostin nälissäni puolen kilon pussin karkkia ennenkuin aloin keräämään koriin ruokatarvikkeita. Viilennettyäni oloani vielä jäätelöllä polkaisin Sysmän leirintäalueelle. Leirintäalue oli todella siisti ja lapsiperheiden suosiossa. Oli rasittavaa kuunnella keittiössä illallista kokkaillessa useamman lapsen yhtäaikaista iltakiukuttelua. Saatuani tonnikalapastan valmiiksi siirryin keittiön terassille syömään. Illallista lopetellessani mietin, kuinka mukavaa onkaan olla lapseton ja vapaa. Illan pimetessä kuuntelin vielä järven lahdelta kuuluvaa kaulushaikaran töräyttelyä. Ihmettelin ensin pitkään, miten joku jaksaa noin kauan puhaltaa pulloon, mutta sitten tunnistin äänen laulavasta lintukirjasta tutuksi kaulushaikaraksi. Kuulin kaulushaikaran äänen ensimmäistä kertaa elämässäni. 

Siistein koskaan näkemäni leirintäalueen keittiö

Sysmän leirintäalue

7. Päivä 25.6.2013 Sysmä - Lahti 72,73km 4:35 av: 15,83km/h


Näytä suurempi kartta

Aamulla teltasta ulos pääseminen oli normaalia kankeampaa kun oikea polvi oli komeasti turvoksissa. Olin huomannut turvotuksen jo eilen illalla, mutta burana ja ice-power eivät olleet yön aikana auttaneet vaivaan. Aamupalapöytään keittiörakennuksen terassille istuessani huomasin, että polvessa oli vähän lukko-oirettakin. Aamupalaa syödessä päätin, että ajan loppumatkan Lahteen vaikka vasemmalla jalalla, jos polvi ei kestäisi pyöräilyä. Yhdellä jalalla pyöräilemisestä minulla on kokemusta jo 2011 kesältä Tankavaara-Saariselkä väliltä, kun oikean polven jänteen tulehtumisen vuoksi ajelin 20 kilometriä vasemmalla jalalla. 

Aamupalan jälkeen juttelin 68-vuotiaan retkipyöräilijäkollegan kanssa. Mies oli ajellut jokakesäisen retkensä Turusta Sysmän seuduille ja matka oli sisältänyt yhden yli 200 kilometrin mittaisen pyöräilypäivän. Pyöräilykokemusta miehelle oli ehtinyt kertyä niin paljon, että onnettomuuksiakin oli ehtinyt sattua. Kuuntelin kauhuissani miehen kertomuksia siitä miten hampaat olivat tulleet läpi ylä- ja alahuulista ja nenä murtunut, kun auto oli törmännyt hänen pyöräänsä kolmion takaa. Itse en ole vielä joutunut onnettomuuksiin, enkä ole tullut ajatelleeksikaan että pyöräily voi olla hengenvaarallista. Juttutuokio päättyi molempien toteamukseen siitä, että kyllä pyöräily kaikesta huolimatta on mukavaa. Lähtiessäni tien päälle ehdin ajaa vain kilometrin, kun tulin risteykseen jossa oli juuri sattunut kahden auton kolari. Pysähdyin hetkeksi katselemaan keuloistaan täysin romuttuneita autoja ja lausuin mielessäni toivomuksen, että loppumatkani sujuisi turvallisesti.

Kolaripaikan näkeminen laittoi miettimään turvallisuutta

Jättiläiskoivu

Alkumatkasta polvi oikutteli jonkin verran, mutta yllättäen kipu laantui kun lihakset lämpenivät. Lihaksia lämmitti pyöräilyn lisäksi helle, joka jatkui tänään eilisen kaltaisena. Pulkkilanharjua lähestyessäni vastaan alkoi tulla retkipyöräilijöitä ja tervehdyksiä sai huiskutella jatkuvasti. Erään mäen päällä oli pyöräretkeilijä vaihtamassa rengasta ja kysyin ohi ajaessani tarvitaanko apua. Itse en ole kertaakaan pyöräreissuillani joutunut renkaanvaihtoon, vaikka renkaani eivät mitään huippukestävää laatua olekaan. Muutaman tunnin poljettuani Pulkkilanharju tuli vastaan yllättävän äkkiä ja pääsin ihailemaan suomalaista kansallismaisemaa. Pysähdyin muutaman kilometrin mittaisella harjulla useaan kertaan valokuvaamaan ja ihastelemaan maisemia. Tuntui että ensimmäistä kertaa reissun aikana minulla ei ollut kiire minnekään.

Kunnon pyöräilymaisemat

Pulkkilanharju

Karisalmen silta

Lukot ruostuvat, niinkuin rakkauskin

Pulkkilanharjun jälkeen yli meni sadekuuro, jonka laantumista pysähdyin odottelemaan pyörätien viereen ison kuusen alle. En kastunut luonnon omassa sadesuojassa ollenkaan ja pääsin jatkamaan kuuron laannuttua matkaa kuivin vaattein. Vääksyn taajamassa pidin kahvitauon mukavan kahvilan terassilla ja katselin hetken aikaa kylän raitin liikennettä. 

Landella

Vääksyn mylly

Vääksyn kanava

Kahvitauon jälkeen lähdin kohti Vesivehmaata, sillä olin ajatellut ajaa Lahteen Fillarioppaan suosittelemaa reittiä pitkin, jota seuraamalla välttäisin ruuhkaisimmat tiet. Taajaman jälkeisessä ylämäessä vastaan lasketteli retkipyöräilijä, jonka tunnistin tschüss- huudahduksesta saksalaiseksi. Vesivehmaa oli niin pieni paikka, että ohitin sen ennenkuin huomasin sinne saapuneenikaan. Jenkka-paikkakunnan jälkeen aloin olla jo Lahden lähiöissä ja alkoi suunnistaminen Mukkulan leirintäalueelle. Fillarioppaan opastarrat pyörätien varrella olivat taas niin haalistuneita, ettei niistä juuri ollut apua. Aina tarroja ei edes huomannut, tai jos huomasi ei haalistuneesta tarrasta saanut selvää siitä mihin suuntaan nuoli osoitti. Yhdessä risteyksessä arvasin nuolen osoittavan oikealle, mutta kilometrin päässä jouduin toteamaan kääntyneeni väärään suuntaan. Lopulta löysin tieni Mukkulan rantaan ja parkkeerasin pyöräni leirintäalueen vastaanoton seinustalle. Leirintäkorttia täyttäessäni hehkutin hyvää fiilistäni vastaanoton asiakaspalvelijalle, joka onnitteli onnistuneesta matkasta. 

Kahvitauolla

Vesivehmaa

Viimeiset metrit Mukkulaan

Pystytin teltan pikavauhtia, kävin suihkussa ja lähdin etsimään ruokapaikkaa. Olin jo aamulla päättänyt, että tällä reissulla en enää Trangialla kokkaile. Mukkulasta oli Lahden keskustaan matkaa noin viisi kilometriä ja lähdin kävelemällä kohti keskustaa. Ohitin vierasvenesataman kahvila-ravintolan, mutta palasin sinne takaisin huomattuani kilometrin käveltyäni, etten millään jaksaisi tallata keskustaan saakka. Kahvila oli vanha, mutta jollain tapaa tunnelmallinen. Tilasin pizzan ja ison oluen. Pizzan saatuani huomasin, että näköjään sekin olisi pitänyt huomata tilata isona, sillä lätty oli naurettavan pieni. Syötyäni en kuitenkaan kehdannut tilata enää toista, vaan lähdin lompsimaan ilta-auringon paisteessa takaisin kohti leirintäaluetta. 

Seuraavana aamuna ajoin vielä viisi kilometriä Lahden keskustaan, vein tavarat juna-asemalle ja kävin ostamassa lipun puoliltapäivin lähtevään junaan. Kävin keskustassa aamupalalla ja lähdin junailemaan kotia kohti. Näkemättä ja kokematta jäivät Salpausselkä ja maauimala. Jälkeenpäin hätäinen kotiinlähtö harmitti, mutta olin reissun kahdeksantena päivänä fyysisesti ja henkisesti jo niin ylirasittunut että halusin vain mahdollisimman nopeasti kotiin lepäämään. Sorruin tämän vuotisella reissullakin liian pitkiin päiväetappeihin ja liian kovaan matkavauhtiin, enkä malttanut pitää kuin yhden lepopäivän. Toisaalta taitaa olla niin, että muunlaista ajotapaa en opi.

Lahden betoni jäi kokematta

Perinteinen päätöskuva, the end!

Junamatka oli mielenkiintoinen, koska menin takaisin lähes samaa reittiä kuin olin tullutkin. Oli jännä katsella junan ikkunasta samoja maisemia, joita olin katsellut viikon ajan pyörän satulasta. Kuopiossa oli junan vaihto vanhempaan sinivalkoiseen junaan, jossa lämpötila lähenteli helteestä johtuen saunalukemia. Lahden ja Oulun välillä minulla kului kahdeksan tunnin aikana kaksi ja puoli litraa wissyä. Oulussa kävin kotimatkalla vielä kaupassa, koska jääkaapista ei löytyisi juuri muuta kuin valot. Raksilan marketin edustalla ostoksia pyörän laukkuihin pakatessani viereen pysähtyi mies kyselemään minnepäin olin matkalla. Vastasin ensin, että kotiin Kaukovainiolle, mutta miehen katsoessa hölmistyneenä selitin tulleeni juuri viikon mittaiselta reissulta. Junamatkan aikana suunnittelin jo ensi kesän reissua ja päätin alustavasti että suuntana tulee olemaan Lappi. Todennäköisesti en malta pitää vielä ensi kesänäkään välivuotta pyöräretkeilystä. 

Näytä suurempi kartta


Varustelista

Ruokapuoli ja lääkkeet:

- Trangia   - Lusikka-haarukka   - Muki   - Lautanen   - Juomapullot 4kpl   - Soijarouhe   - Puuro   - Pastaa   - Riisiä   - Myslipatukoita   - Banaaneja   - Suola   - Sokeri   - Ruokaöljy   - Astianpesuaine   - Sinoli   - Tulitikut   - Tiskiharja   - Tiskipyyhe   - Burana   - Allergialääkkeet   - Kortisoni nenäsumute   - Astmapiippu -  Laastarit   - Puhdistusaine   - Hammasharja   - Hammastahna   - Kyypakkaus   - Sideharso ja teippi   - Tennispallo   - Diasporal   - Suihkusaippua   - Bepanthen   - Hiusvaha   - Hyttysmyrkky   - Kortisonivoide

Majoitus: 

-Teltta   - Makuupussi   - Avaruuslakana    - Otsalamppu   - Makuualusta   - Kynä ja vihko   - Puhelin   - Musiikkisoitin   - Kamera   - Laturit   - Puhelimen vedenpitävä pussi    - Pyöränmittari   - Korvatulpat   - Aurinkorasva   - Pyykkinaru   - wc-paperi   

Vaatteet: 

- Pyöräilyshortsit 3kpl   - Futisshortsit 2kpl   - Pyöräilypaita 3kpl   - Hikipaita 3kpl   - Pitkät vedenpitävät housut   - Takki   - Kenkien sadesuojat   - Irtohihat   - Polven lämmittimet   - Hanskast (lyhyet+pitkät)   - Sukat 6kpl   - Bokserit 3kpl   - Uimahousut    - Shortsit   - Kauluspaita   - T-paita 2kpl   - Urheilukerrasto   - Villapaita   - Pyyhe   - Aurinkolasit   - Pipo   - Villasukat   - Pyykinpesujauhe   - Kypärä   - Ajolasit (valkea+tummat)   - Avaimet   - Lompakko 2kpl   - Tuntolevy   - Kengät   - Tuuliliivi

Pyörätarvikkeet:

 - Leathermann   - Nippusiteitä   - Rautalankaa -  Pyörätyökalu   - Sisuskumit 2kpl   - Pumppu   - Ketjunkatkaisin   - Listalenkki   - Pihdit   - Ketjuruoska   - Rataspakan avain   - Pinnoja 5kpl   - Pinna-avain   - Vaihde- ja jarruvaijeri   - Karttoja    - Pyörälaukkujen kiinnikkeitä